Sea Horsen historiikki pitää legendat elossa

Helsinkiläisen Sea Horse -taitelijaravintolan – eli tuttavallisemmin Sikalan – historia on paketoitu kirjaksi. Kansien välistä selviää, että vuosikymmenien varrella samaa äkkiväärää palvelua ja legendaarista ruokaa on tarjottu niin tähdille kuin taviksillekin.

kulttuuri
Vesa Kytökangas / Sea Horse

Sea Horsen peräseinää koristavien merihevosten alkuperästä kulkee toinen toistaan omituisempia tarinoita. Ravintolan historiikin kirjoittanut Lamppu Laamanen antaa niille kaikille kyytiä.

– Niitä ei ole tehnyt juoppotaiteilija viinapiikkinsä kuittaamiseksi, ei Ateneumin vahtimestari, eivät 40-luvulla sisäänmurtautuneet taideopiskelijat, ei kaksi krapulaisen näköistä jätkää, eikä Andy Mc Coy.

Todellisuudessa merihevostaiteiljoina toimivat Espoon taidekoulussa opiskelleet parikymppiset Oili Syvälahti ja Kaj Brandt.He maalasivat työn parin yön aikana maaliskuussa 1970.

– Ja jengi sitten valitti, että maalaus on ihan liian nykyaikainen, Laamanen naurahtaa.

Vain Tauno sai laulaa

76-vuotiaan ravintolan pöytiä on ehtinyt kuluttaa useampikin taiteilijasukupolvi. Nykyisin siellä viihtyvät muun muassa samassa talossa asuva Kimmo Kaivanto, rock-tähti Ville Valo ja kitaristipersoonallisuus Andy McCoy. Kulttuuriväki alkoi suosia paikkaa jo 60-luvulla. Runoilija-kuvataiteilija Leo Lindsten pyörähtää ravintolassa useammankin kerran elokuvassa Istuja pitkän illan, muistuttaa Laamanen.

– Hän alkoi viihtyä täällä, kun oli saanut porttarin Vanhalle ja Kosmokseen. Ja muun muassa Pellonpäät ja Kinnuset kävivät täällä ahkerasti vetämässä...ruokaa.

Takavuosina arvovaltaiset tarjoilijat pitivät ravintolassa tiukkaakin kuria, mutta kulttuuripersoonille sallittiin toisinaan tiettyjä vapauksia. Moni tarina päätyi kirjaan, mutta osa sattumuksista on sellaisia, joista viisaasti vaietaan.

– Tauno Palo kävi täällä tiettävästi vain kerran, kanta-asiakas Mamin seurassa. Siihen aikaan Sikalassa ei saanut laulaa, mutta Tauno kyllä sai. Tosin näyttelijälle tuli äkkilähtö kotiin, kun Kirsti-vaimo sai tietää jotain kautta asiasta.

Dizzy söi kaikkien silakat

Sea Horse on ollut aina tunnettu paitsi värikkäistä asiakkaistaan niin myös konstailemattomasta ruuastaan, joka on maistunut myös ulkomaisille tähdille. Kun Esko Linnavalli ja Rusina Rosnell toivat Dizzy Gillespien ravintolaan, hän ehti syödä koko seurueen silakka-annokset, ennen kuin kukaan ehti väliin.

– Legendan mukaan hän meni hakemaan keittiöstä lisää, toisen legendan mukaan jopa itse paistoi, mutta se on silkkaa tarinaa, Laamanen kertoo.

Ravintolan pitkä historia on huima saavutus kaupungissa, jossa nykytrendien mukaan kapakka vaihtaa omistajaa, nimeä ja ulkoasua muutaman vuoden välein. Lamppu Laamanen arvelee, että Sea Horsen kohdalla menestyksen salaisuus on pysyvyys. Henkilökunta ei vaihdu kovin usein ja originelli, räväkkä palvelutyyli vetoaa asiakkaisiin. Yksi tekijä on se, että herroja ja narreja kohdellaan samalla tavalla.

– Konserninjohtajaksi itseään kutsuva keittiömestari Koivunen sanoi, että homman nimi on se, että vaikka tulisi paavi ovesta, niin hän saa saman annoksen kuin kuka tahansa muukin. Koivunen sanoisi paaville vain, että lakki jätetään narikkaan.

Lähteet: YLE Helsinki