Madame de Saden oopperaversiossa seksiä ei tuputeta

Helsingissä kantaesitetään keskiviikkona ooppera, joka kertoo 1700-luvulla eläneen markiisi de Saden vaimon kuvitellusta elämästä. Markiisi de Sade on tuttu julkeista romaaneistaan.

kulttuuri
Helsingissä kantaesitetään keskiviikkona ooppera, joka kertoo 1700-luvulla eläneen markiisi de Saden vaimon kuvitellusta elämästä
Alejandro Lorenzo

Juha T. Koskisen säveltämässä oopperassa markiisi de Saden puoliso odottaa äitinsä ja siskojensa kanssa miestään takaisin vankilasta. Teoksen kaikki henkilöt ovat naisia, eikä markiisi itse koskaan ilmesty näyttämölle.

Ooppera Skaalan esityksessä nimiosan laulaa mezzosopraano Essi Luttinen.

- Jokaisella henkilöllä on oma suhteensa markiisiin ja ajatuksensa hänestä. Näin hänen luonnettaan työstetään tarinassa, Luttinen kuvailee.

Sadismia vallankumouksen kynnyksellä

Kolminäytöksinen ooppera perustuu japanilaisen Yukio Mishiman näytelmään. Se sijoittuu Ranskaan ja alkaa joitakin vuosia ennen vallankumousta.

1700-luvulla syntynyt markiisi de Sade on antanut nimen sadismille, jossa toiseen kohdistuva julmuus ja pahoinpitely tuottaa nautintoa tai seksuaalista mielihyvää.

Aiheestaan huolimatta uutuusoopperaa ei markkinoida seksillä.

- Emme missään tapauksessa halua mässäillä seksillä. Nykyarjessa sitä suorastaan hierotaan naamalle. Tässä oopperassa seksi esitetään hienovaraisesti, Luttinen sanoo.

Nimiroolin esittäjälle teos on raskas

Essi Luttinen aloitti uuden roolinsa työstämisen tammikuussa. Nimiosa Koskisen oopperassa Madame de Sade on hänen tähänastisen uransa raskain koitos, sillä sen tekeminen vaatii lavallaoloa lähes koko puolitoista tuntia kestävän teoksen ajan.

Vaikeinta on Luttisen mukaan kokonaisuuden kannattelu.

- Yritän saada aikaan punaisen langan, jotta Madame de Saden kohtalo välittyisi yleisölle selkeänä ja tunnistettavana, hän sanoo.

Madame de Sade -oopperan jälkeen Essi Luttinen alkaa valmistautua Kansallisoopperassa koittaviin rooleihin Erich Korngoldin Die tote Stadtissa ja Charles Gounod’n Faustissa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Janne Koskinen