Professori Sirpa Kurppa: Ruoka on valintoja

Naudanlihaa sisältävä makaronilaatikko piirtää suurta hiililjalanjälkeä, jota nurmen hiilinielu voi puolestaan korvata. Valmisruoka on ekologisempi valinta kuin kotiruoka. Ja lähiruokaa perustelee pikemmin eettinen velvoite kuin kuljetuksen keveys.

Professori Sirpa Kurppa. Kuva: YLE / Anssi Leppänen

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n professori Sirpa Kurppa muistuttaa, että ruokaa tarkasteltaessa joudutaan katsomaan monenväristen lasien läpi. Esimerkiksi nauta on sopeutunut hyvin Suomen olosuhteisiin. Liha- ja varsinkin maitoketju on järjestetty erittäin hyvin ja jäljitettävyys on hienosti kunnossa.

Kurpan mukaan naudan päästöt arvioidaan nykyään Suomessa hyvin tarkasti. Sen sijaan nurmen asemaa tuotantojärjestelmässä ei vielä arvioida eikä tiedetä esimerkiksi, onko nurmi hiilen nielu.

- Se voi aivan hyvin olla. Meidän pitäisikin ehkä ruveta kiinnittämään huomiota nurmen maanalaiseen massantuotantoon ja ruveta kehittämään nurmen nieluasemaa. Jos saamme nurmen sitomaan ylimääräistä hiiltä ilmakehästä, se kompensoi naudan ruuansulatuksessaan tuottamaa metaania.

Syödäkö broilerin sijasta sen ruoka?

Broileria taas kasvatetaan kaikkialla maailmassa samalla tavalla pääsääntöisesti suurehkoissa yksiköissä. Broileri on myös kehitetty muuntamaan nopeassa ajassa eläinkudokseksi kasvihiilihydraattia ja ihmisellekin ruoaksi kelpaavaa kasviproteiinia.

- Asettaisinkin kyseenalaiseksi sen, tarvitaanko välissä broileri vai voisimmeko syödä suoraan sen soijaproteiinin omana ravintonamme. Sen sijaan naudan ruohoa emme voi syödä suoraan, vaan nauta muuntaa proteiiniksi sellaista kasvimassaa, jota emme itse voisi käyttää, sanoo Kurppa.

Makaronilaatikko rehevöittää vesistöjä

Kurppa on ollut koordinoimassa hanketta, jossa tutkittiin ruokalajien ilmastovaikutuksia muun muassa rehevöittymisen näkökulmasta. Siinä "pahojen" lajien kirjo voi yllättää: kärkiviisikosta löytyvät muun muassa kirjolohikiusaus, lihamakaronilaatikko ja ohrapuuro.

Kirjolohikiusauksen päästökuormituksen selittää Sirpa Kurpan mukaan kalankasvatus, jonka rehevöittävät vaikutukset ovat tosin alentuneet viime vuosina, mutta ovat yhä merkittävät verrattuna muuhun ruoka-aineisiin verrattuna.

Kotona tehtäessä lihamakaronilaatikko taas valmistuu yleensä naudan pihvijauhelihasta, jonka kuormitus on suuri rehuketjun ja lannankäsittelyn vuoksi.

Voileipä usein turha

Ohrapuuro on erikoisuus kuormittavien ruokalajien listalla, sillä ohrapuuron ja mansikkakeiton yhdistelmästä ei itsessään tule täyspainoista ateriaa proteiinimääriensä vuoksi. Siksi leivän päälle lisätään juustoa, jolla taas on takanaan naudan tuotantoketjun kuormitus.

- Tämä voidaan vetää muihinkin yhteyksiin: jos on vahva pääruoka-ateria, on sekä ravitsemuksellisesti että ympäristöllisesti turha laittaa oheen vahvaa voileipää. Se on turhaa ja ympäristön kannalta kyseenalaista, sanoo professori Kurppa.

Salaattia saa syödä huoletta

Kurppa kääntäisikin mielellään ajattelun mallin pois pääruuan hallitsevuudesta. Hänen mukaansa salaatista puhutaan lisäkkeenä, kun taas pääruoka kuvataan usein hyvin täsmällisesti. Myös ravitsemuksellisesti lautasmallin mukaan puolet lautasesta pitäisi täyttää salaatilla, neljännes hiilihydraatilla ja neljännes proteiinin lähteellä.

- Mutta tekipä millaisen salaatin tahansa lautasen puolikkaalle, salaatin osuus lautasellisen ympäristökuormituksesta jää aina alle kymmenen prosentin. Salaattia saa siis syödä reilusti, ja salaattien laatuun ja monipuolisuuteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota sekä terveys- että ympäristömielessä! sanoo Kurppa.

Valmisruokaa mieluummin kuin jätettä

Valmisruuan hiilijalanjälki on pienempi kuin kotiruuan. Eron pienuus yllätti tutkimuksen tehneet, sillä suurissa prosesseissa syntyvän valmisruoan voi olettaakin säästävän energiaa. Ero tuli pääasiassa raaka-aineista, sillä valmisruuat sisältävät pitkälti samanlaisia, keskivertoja ainesosia.

- Ravitsemustieteilijät suosittavat varaamaan aikaan ruuan valmistamiseen ja ruokailuun pitäisi varata aikaa. Yhteiskunta ei kuitenkaan tue sitä. Jos on tavaton kiire, on minusta parempi ottaa valmisruoka-annos ja syödä se loppuun kuin varata jääkaappiin epämääräisiä ruokamääriä, jotka päätyy heittämään pois.

- Pois heitetty ruoka on ympäristön kannalta kaikkein pahin asia, sillä koko valmistusketju menee hukkaan. Tehtiinpä sille jätteelle mitä tahansa, sen taustan vaikutus on aina kymmenen kertaa suurempi kuin mitä jätteellä voidaan säästää. Siinä mielessä valmisruualla on asema, sanoo Kurppa.

Lähiruuan arvo on monimuotoisuuden säilyttämisessä

Lähiruoan arvoa perustellaan yleensä kuljetusten vähyydellä, mutta se peruste ei Kurpan mukaan yksinänsä ole pitävä. Isojen ruokamäärien kuljettaminen vaikkapa merten yli on nimittäin varsin tehokasta. Sen sijaan isojen määrien saaminen kuljetettavaksi kertoo joko siitä, että tuotetta kerätään toisessa päässä hyvin monesta paikasta tai sen tuottamiseen keskitetään isoja alueita, mikä on epäympäristöystävällistä.

- Suosisin lähiruokaa siitä näkökulmasta, että monimuotoisuus on tärkeä säilyttää sekä luonnossa että elinkeinoelämässä. Se on vahva kestävyystekijä. Ja meillä on myös eettinen velvoite kehittää niiden luonnonvarojen käyttöä, jotka meillä on ympäristössämme. Sitä ei kukaan muu tule tekemään. Siinä on hyvät perusteet lähiruualle.