Svenska Teaternista löytyi rahvaan portaat

Helsingissä Mannerheimintien ja Esplanadin kulmassa sijaitsevassa Svenska Teaternissa on menossa teatterin historian suurin saneeraus. Saneerauksen yhteydessä talosta paljastuivat rahvaan portaat, jotka ovat peräisin 1860-luvulta.

kulttuuri
Työjohtaja Svenska Teaterissa
Yle

Saneerauksen arkkitehti Stefan Ahlman kertoo, että rahvaan portaat rakennettiin osaksi teatteria 1860-luvulla. Arkkitehti Eero Saarisen tekemä saneeraus purki suurimman osan vanhasta.

– Saneeraus jätti kuitenkin maanalaiseen kellariin yleisön wc-tiloihin jäänteitä, josta löytyvät niin sanotut rahvaan portaat. Rahvaalla oli siis omat ulkoportaat suoraan kolmannelle parvelle.

Rahvaan portaiden jäänteet kertovat oman aikakautensa Helsingistä, jossa keisarin käskystä rakennettu silloinen ”Nya teater” oli ensimmäinen kivirakenteinen teatteri. 1930-luvulla rakennus saneerattiin suomalaissyntyisen, Yhdysvalloissa uransa sittemmin tehneen arkkitehti Eero Saarisen johdolla.

Rakennus- ja kulttuurihistoriallinen haaste

Sekä Svenska Teaternin rakennus- kuin teatteritekniikkakin ovat vanhentuneet seitsemässäkymmenessä vuodessa, ja ne täytyy nyt uusia. Usean historiallisen kerrostuman sisältävän rakennuksen saneeraaminen on suuri hanke.

– Arkkitehtuuri on paitsi muotoilua, niin mitä suurimmassa määrin prosessin hallintaa, Ahlman sanoo.

Yleisöä ajateltaessa suurin haaste on esteettömyys. Myös henkilökunnan työtilat pitää saada ajanmukaisiksi. Myös teatterin valaistus ja tekniikka vaativat uusia järjestelyitä. Nykyteatterissa tarvitaan erilaisia pajoja ja verstaita aivan toisessa mittakaavassa kuin aikaisemmin, jolloin teatterin lavasteet koottiin lopullisesti vasta näyttämöllä.

– Tänä päivänä lähtökohta on se että kaikki produktiot vaihtuvat viikon tai parin sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että teatterin logistiikka, tavaran kuljetus ja järjestely, on jotain aivan muuta kuin ennen, Ahlman kuvailee.

Nykyteatteri asettaa uudet vaatimukset

Omat haasteensa aiheuttaa myös se, että teatteri on alun alkaen tehty kynttilöillä tai kaasulampuilla valaistavaksi. Valot, äänet, efektit ja kaikki sähköinen vaatiikin saneeraajilta kekseliäisyyttä rakennuksessa, jonka pohjaratkaisu on lähtöisin 1860-luvulta ja ulkonäkö 1930-luvulta. Stefan Ahlmanin mukaan erilaisia kaapeleita on valtavasti:

– Niiden piilottaminen tällaisessa rakennuksessa, missä ei ole minkäänlaisia reittejä niitä varten, on tietysti haaste. Mutta se on sellainen haaste, jonka ei pidä näkyä, Ahlman toteaa.

Arkkitehti muistuttaa, että yleisö haluaa nauttia teatterikokemuksesta eikä rakennuksesta.

– Meidän tehtävämme ei ole luoda uutta rakennustaiteellista ahaa-elämystä, hän muistuttaa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Lisa Enckell