Mistä johtuu mokkulan hidas sielunelämä?

Mokkula, nettitikku ja USB -modeemi. Liikkuvalla laajakaistayhteydellä on monta nimeä, mutta niille kaikille yhteistä on hitaus. Liittymäkauppiaiden hehkutuksesta huolimatta yksikään mokkula ei yllä todellisuudessa lähellekään luvattua nopeutta.

tiede
Kannettava tietokone langattomalla nettiyhteydellä.
Yle

Jo miljoona suomalaista surffaa netissä langattoman laajakaistan kautta. Vuoden sisällä mokkuloiden myynti on kasvanut 90 prosenttia, mikä yllättää jopa asiantuntijat.

- Kyseessä on kyllä hurja luku jos vertaa siihen, miten kehno yhteys nettitikulla saadaan. Langattoman vetovoimana lienee ennen kaikkea halpa hinta ja vaikka sillä ei päästä lähellekään samanlaiseen käyttäjäkokemukseen kuin kiinteillä yhteyksillä, kaupataan sitä usein suorana korvikkeena ADSL:lle, sanoo tietoliikennesuunnittelija Tuure Vartiainen Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Kännykänkäyttäjät ja surffailijat samoilla aalloilla

Langaton internetyhteys muodostetaan matkapuhelinverkon kautta. Suomi on jaettu alueisiin eli niin sanottuihin soluihin, joissa kussakin on yksi tukiasema minkä kautta signaalit kulkevat. Toisin kuin kiinteässä nettiyhteydessä, langattomassa resurssit saattavat olla hyvinkin rajalliset.

- Käyttäjät jakavat tukiaseman kapasiteetin, eli mitä tiheämmin asuttu solu on ja mitä enemmän käyttäjiä alueella on, sitä hitaampi yhteys. Tällä hetkellä teorieettinen maksiminopeus mitä matkapuhelinverkossa voi saavuttaa on 14,4 megabittiä sekunnissa, mutta kun se jaetaan kaikkien saman solun alueella olevien käyttäjien kesken, yhteys saattaa olla vain murto-osa, Tuure Vartiainen kertoo.

Liikkuvan laajakaistan toimintakyky vaihtelee suuresti alueen koosta ja asumistiheydestä riippuen. Kaupunkialueilla yhden solun halkaisija saattaa olla vain joitain satoja metrejä kun taas maaseulla useita kilometrejä. Uusien solujen kokoa on myös hankala suunnitella käyttäjien liikkuvuuden takia.

Todellinen nopeus kaukana mainostetusta

Mokkulakauppiaat esittelevät innokkaasti karttoja, jotka lupaavat nopeaa yhteyttä juuri asiakkaan talon kohdalla. Kotona tikku kuitenkin hyytyy, eikä luvatusta kymmenestä megasta ole tietoakaan. Tietoliikennesuunnittelija Tuure Vartiaisen mukaan tällainen on jokseenkin kyseenalaista mutta yleistä toimintaa.

- Nykyään operaattoreiden pitää ilmoittaa myös yhteyden realistinen teho. Ilmoituksissa näkeekin yhteyden arvioitu 0,2 - 1 megabittiin sekunnissa, mutta todellisuus on yleensä paljon lähempänä 0,2:a, toteaa Vartiainen.

Kiinteän linjan ja langattoman laajakaistan nopeusero on yleensä 5-20 kertainen. Tietoliikennesuunnittelija suositteleekin langattomia yhteyksiä lähinnä kevyelle surffaukselle.

- Netin kännykkäsurffaukseen tarkoitetut kevyemmät sivut toimivat mainiosti langattomilla yhteyksillä. Tietokoneille suunnitellut palvelut, kuten Facebook ja Youtube sen sijaan vaatisivat kiinteän linjan toimiakseen moitteettomasti.

Tuure Vartiaisen arvion mukaan viiden vuoden päästä tekiikka on kehittynyt niin paljon, että luvattuihin nopeuksiin ylletään jo paremmin. Tosin uuden teknologian myötä kaikki päätelaitteet pitää vaihtaa jotta hyödyn saa irti. Sitä odotellessa langattoman laajakaistan käyttäjän pitää vain tyytyä siihen, mitä on.

- Mökillä ja harvemmin asutulla alueella pitää vielä tällä hetkellä kestää mokkulan hitauksia, tosin lisäantenni ikkunalaudalla parantaa laatua. Tiheästi asutulla solulla lisävempaimista ei ole hyötyä. Suosittelen kiinteää vaikka kalliimpaa kiinteää yhteyttä, koska se yksinkertaisesti toimii paremmin. Kännykän käyttäjillä liikkuva laajakaista on paras vaihtoehto, tietoliikennesuunnittelija Tuure Vartiainen summaa.

Lähteet: YLE Satakunta