Susanna Alakosken uusi kirja jatkaa vaikeilla aiheilla

Ruotsinsuomalaisen kirjailijan Susanna Alakosken uusin teos on käännetty nyt suomeksi. Alakoski jatkaa romaanissaan Hyvää vangkilaa toivoo Jenna luokkayhteiskunnan kuvaamista.

Susanna Alakoski
Ruotsinsuomalaisen kirjailijan Susanna Alakosken toinen teos on käännetty suomeksi. Hyvää vangkilaa toivoo Jenna kertoo karun narkomaanin läheisen riipaisevan tarinan.

Alakosken neljä vuotta sitten ilmestynyt esikoisteos Sikalat keräsi paljon kiitosta. Hänen esikoisteoksensa Sikalat kuvasi elämää siirtolaisperheessä, jonka isä joi ja pahoinpiteli vaimoaan.

Myös Alakosken uusi romaani jatkaa vaikeiden aiheiden käsittelyä. Hyvää vangkilaa toivoo Jenna kertoo sosiaalityöntekijä Annista, jonka veli Sami on narkomaani.

Ylen Aamu-tv:ssä vierailleen Alakosken mukaan yksi kirjan tärkeimpiä teemoja on köyhyys. Hän pitää köyhyyttä syynä Samin huumeriippuvuudelle. Sami joutuu tarkkailuluokalle ja ajautuu yhä pahempiin ongelmiin.

- Kukaan ei ymmärrä puhua Samin kanssa köyhyydestä. Siitä, mitä se tekee ihmiselle, Alakoski kertoo.

Alakoski ei pitänyt rankkana kirjan kirjoittamista.

- Se on minulle helppoa, koska olen niin kiinnostunut kysymyksistä, joita nostan kirjassa esille. Ainekset ovat tietysti vaikeat. Mutta nämä asiat ovat minulle niin tärkeitä, että minulle se on melkein huvi, sanoo Alakoski.

Alakoski ponnistanut lähiöistä

Susanna Alakoski muutti viisivuotiaana vanhempiensa mukana Ruotsiin. 1960-luvun Ruotsissa suomalaiset siirtolaiset asuivat samoissa lähiöissä, joissa uudet siirtolaiset asuvat nykyään. Alakoski pitää Ruotsia edelleen luokkayhteiskuntana.

- Me olimme työläisiä. Olimme aivan kuten siirtolaiset tänä päivänä. Me pesimme kadut ja olimme tehtailla. Olen monta vuotta seurannut sitä, miten irakilaiset ja somalit tulevat suomalaisten tilalle, Alakoski kuvaa lähiöiden muutosta Ruotsissa.

Alakoski on noussut siirtolaislähiöistä palkituksi kirjailijaksi. Nouseminen keskiluokkaan ei ole ollut helppo kokemus. Hän kertoo olleensa vuosia hiljainen etsiessään koodeja, joilla eri luokissa kommunikoidaan.

- Se on myös aukaissut silmäni. Joskus se on kivaa, mutta se voi olla hyvin kipeääkin, Alakoski toteaa.