Yksilöiden runsaudesta huolimatta, lepakkotutkija ja biologi rauhoittelevat ihmisiä. Tähän saakka Suomesta on löydetty vain yksi raivotautia kantava nahkasiipi.
Kesän aikana näytteitä on otettu sadoilta lepakoilta ja tuloksia saadaan talven aikana.
Lepakkotutkija Veronika Laine pitää Kaakkois-Suomea hyvänä lepakkoalueena.
- Siellä käydessä on tullut monia lajeja vastaan ja raporttien mukaan alueelta tavataan lähes kaikki Suomessa elävät lajit.
Yleisimpiä lajeja on Laineen mukaan pohjalepakko, vesisiippa, viiksisiipat sekä suurikorvainen korvayökkö.
- Kaakkois-Suomessa on myös runsaasti eri yksilöitä. Kesän aikana sain paljon yhteydenottoja ja havaintoja etenkin Etelä-Karjalan puolelta.
Sympaattisia tyyppejä
Simpeleläinen lepakkoharrastaja, biologi Rainer Rajakallio tyrmää ihmisten kielteiset asenteet lepakkoja kohtaan.
- Lepakot ovat mukavia, sympaattisia ja erityisen kauniita otuksia. Suosikkini on korvayökkö, se on tosi söpö valtavine ulkokorvineen.
Rajakallion mukaan, pelon ja inhotuksen sijaan, meidän tulisi olla ylpeitä lentävästä nisäkkäästämme.
- Meillä ei ole vampyyrilepakoita, tarinat ja kansanperinteet pelottavat ihmisiä aivan turhaan.
Rabiesta vain harvalla
Lepakkotutkija Veronika Laine on kesän aikana tutkinut kaakkoissuomalaisia lepakoita rabieksen varalta. Näytteitä on otettu lähinnä Pyhtään suunnasta.
- Kaikki tapaamani kymmenet lepakot vaikuttivat terveiltä, lopullisia tuloksia saadaan talven aikana.
Yhteensä Suomessa on tämän kesän aikana otettu sylkinäytteitä sadoilta lepakoilta.
- Viime syksynä tavattiin yksi vesikauhuinen lepakko Turussa, kertoo Laine.
Rabies voi Laineen mukaan tarttua lepakosta ihmiseen vain pureman avulla. Tällaisen sattuessa, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin. Lepakkoihin tulee tutkijan mukaan suhtautua samalla tavalla, kuten muihinkin villieläimiin.
Biologi Rainer Rajakallio ei pelkää lepakon puremaa.
- Meillä ei Suomessa ole vampyyrilepakoita. Ne ovat hyönteissyöjiä, eivätkä tule ihmistä pureskelemaan. Toki lepakkokin tarvittaessa puolustautuu.
Harrastus vaatii detektorin
Lepakkoharrastaja Rainer Rajakallio kertoo lepakon elämään kuuluvan syöminen, nukkuminen ja lisääntyminen. Nahkasiivet nukkuvat päivisin ja lentävät öisin, harrastajalta vaaditaan samaa vuorokausirytmiä.
- Lepakkodetektori on ilmaisin, mikä muuntaa lepakkojen ultraäänet ihmiskorvan kuultaviksi. Niistä voi myös tunnistaa, mikä laji on kyseessä.
Rajakallion mukaan harrastukseen kuuluu ottaa detektori kainaloon ja lähteä metsään.
- Lepakkokartoituksia pitäisi tehdä vielä entistä enemmän, sillä ne ovat rauhoitettuja. Näköyhteyden saa kesän valoisina öinä.
Parhaimmaksi lepakkokokemuksekseen Rajakallio mainitsee ohilennon.
- Aikamoinen parvi saalisteli hyttysiä joen rannassa ja tuntui hienolta, kun lepakko meni aivan pään vierestä ja sen siivet aiheuttivat iholla tuntuvan ilmavirran. Se oli hieno kokemus.
Lähteet: YLE Etelä-Karjala