Tieto on sienestäjän tärkein työkalu

Aloittelevan sienestäjän tärkein nyrkkisääntö on se, ettei koppaan poimita mitään, mitä ei varmasti tunneta. Sienimetsään mielivä voi sienikirjojen lisäksi turvautua vaikkapa tuttavien tai paikallisen sieniseuran apuun.

sienet
Kantarelleja poimintakorissa
Juha Silander / Yle

Rouskuja, tatteja, vahveroita, haperoita, torvisieniä. Sienisato alkaa olla parhaimmilaan ja vaikka kesä oli kuuma ja kuiva, löytyy metsästä herkkuja moneen makuun. Jyvässeudun sieniseuran puheenjohtaja Jouko Laaksamo kävi sienessä viimeksi eilen ja puolen tunnin retkestä jäi koppaan komea saalis.

- Haperoita löytyi oikein hyvin, 2,5 kiloa haperoita tarttui matkaan. Niistä tehdään muhennoksia, kastikkeita ja voi laittaa vaikka lihamurekkeen sekaan. Suurimman osan kuivatin, osan paistoin ja laitoin pakastimeen, kertoo Laaksamo retkensä annista.

Rutikuivan kesän jäljiltä on edessä täysin omanlaisensa sienisyksy. Mitään varmaa ei tulevan syksyn sadosta voi Laaksamon mukaan vielä sanoa.

- Yöpakkasia varmaan alkaa kohta olla ja se tietää sitä, että ainakin tatit, haperot ja rouskut menee niiden pakkasten myötä, Laaksamo sanoo.

Sienisatoon vaikuttavaa säätä on Laaksamon mukaan tutkittu paljon. Pelkkä lämpö ja kosteus eivät selitä sitä, miksi joinakin syksyinä sieniä on ja toisena ei.

- Edellisen talven ja syksyn sääolosuhteet vaikuttavat paljon siihen, miltä seuraavan vuoden sienisato näyttää. Se on hyvin monimutkainen kompleksi tämä sieni ja säät, valottaa Laaksamo.

Älä poimi valkoisia sieniä

Herkkujen lisäksi metsästä löytyy myös sellaisia sieniä, jotka eivät syötäväksi kelpaa. Monilla on vielä tuoreessa muistissa viime kesä ja valkokärpässienen aiheuttamat myrkytystapaukset. Tänä vuonna valkoisia kärpässieniä näyttäisi olevan metsissä todella runsaasti.

- Valkokärpässieni on puhtaan valkoinen helttasieni, joka tavallisesti sekotetaan metsässä kasvaviin vaaleisiin herkkusieniin. Herkkusienillä heltat alkavat kuitenkin tummua jo hyvin nuorella iällä ja ovat loppuvaiheessa jo melkein mustia. Perussääntönä voisikin sanoa, että valkoisia sieniä ei kannata ruoaksi kerätä, opastaa Laaksamo.

Parhaasta ruokasienestä käydään joka syksy kiivasta väittelyä, yksi tykkää kanttarellista, toinen tateista ja kolmas vannoo korvasienien nimeen. Laaksamo ei lähde omaa suosikkiaan nimeämään, sillä hänen mielestään Suomen metsistä löytyy niin tavattoman monta herkullista sientä.

- Herkkutatit, korvasienet, suppilovahverot, mustat torvisienet, hän luettelee vain muutamia mainitakseen.

Yksi sienestämisen perussäännöistä on se, että sellaista sientä ei pidä kerätä, jota ei tunne. Laaksamon mukaan hyväksi tiedettyjen sienikirjojen avulla aloittelijakin voi oppia tuntemaan sienet ja päästä näin herkkujen runsaudensarven äärelle.

- Kirjasta luetaan tarkkaan lajikuvaukset ja niitä verrataan löydettyihin sieniin. Jos tuttavapiirissä on henkilöitä, jotka tuntevat sieniä, heidän mukanana kannattaa kulkea ja sitä kautta opetella tunnistamaan eri sienilajeja, Laaksamo sanoo.

Korvasieniapaja omassa pihassa

Jos metsään meno ei houkuta mutta sienisoppaa tekisi mieli, voi sieniä kasvattaa myös kotipihassa. Se tosin vaatii taitoa, tuuria ja aikaa.

- Kyllä sieniä pystyy puoliviljelemään mutta esimerkiksi kanttarellit, rouskut ja haperot ovat hyvin vaikeita, niitä ei ole pystytty laboratorio-oloissakaan kasvattamaan. Mutta esimerkiksi korvasieniä voi yrittää puoliviljellä. Maahan kaivetaan kuoppia ja ne vuorataan sanomalehdillä. Jos siellä on sienirihmastoja valmiina, voi parin vuoden päästä alkaa korvasieniä nousta, neuvoo Laaksamo.

Myös koivunkantosientä voi Laaksamon mukaan siirtää ja viljellä. Metsästä otetaan koivupuun kappale, jossa sienirihmastoa kasvaa ja se siirretään pihakantoon. Hyvällä tuurilla voi pihakannosta tulla komeakin koivunkantosienen viljelmä.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Heli Kaski, Sanna Pirkkalainen