Raiskatulle naiselle ei tehdä aina lääketieteellistä tutkimusta

Raiskauksen uhriksi joutuneelle naiselle ei tehdä aina oikeuslääketieteellistä tutkimusta, mikäli hän empii rikosilmoituksen tekemisessä.

Kotimaa

Viranomaiset eivät myöskään aina osaa puuttua vammaisten naisten tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten kohtaamaan väkivaltaan, käy ilmi THL:n koordinoimasta Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmasta.

Raiskauksen uhriksi joutuneiden oikeuslääketieteellisten näytteiden ottamiseen ja niiden säilyttämiseen olisi saatava yhteiset käytännöt ja ohjeet, ehdotetaan sosiaali- ja terveysministeriön keskiviikkona julkistamassa Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmassa.

Näytteiden ottamiseen ja säilyttämiseen ei ole tällä hetkellä olemassa yhtenäisiä käytäntöjä. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) kehittämispäällikön Minna Piispan mukaan pahimmassa tapauksessa raiskauksen uhriksi joutuneelta ei oteta terveyskeskuksissa näytettä lainkaan, mikäli hän ei ilmoita tekevänsä rikosilmoitusta. Hänen mukaansa näin on menetelty ainakin joissakin helsinkiläisissä terveyskeskuksissa. Myös näytteiden säilytysajoissa on vaihtelevaa käytäntöä.

Piispan mielestä näyteet olisi otettava ja säilytettävä kaikilta riippumatta siitä, tekevätkö he rikosilmoituksen vai eivät. Etenkin nuoret tytöt tarvitsevat usein apua ilmoituksen tekemiseen.

- Jos näytteitä ei ole edes otettu niin sittenhän ilmoitusta ei voi tehdä, Piispa sanoo.

THL:n koordinoimassa ohjelmassa nähdään kehittäimistarvetta myös uhrin auttamispalveluissa. Suomi ei esimerkiksi täytä Euroopan Neuvoston suosituksia turvakotipalveluiden tarjonnasta. Piispan mukaan joissakin kunnissa on rahatilanteen vuoksi myös vähennetty maksusitoumuksia.

Ohjelmassa ehdotetaankin muun muassa alueellisten väkivallan ehkäisytyöhön erikoistuneiden osaamis- ja palveluyksiköiden perustamista.

"Maahanmuuttajanaisten kokemaan väkivaltaan uskallettava puuttua"

Ohjemassa todetaan, että maahanmuuttajanaisiin kohdistuvassa väkivallassa pitäisi ottaa huomioon kulttuuriset lähtökohdat sekä maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvät haasteet. Esimerkiksi maahanmuuttajamiehille olisi järjestettävä omia väkivallan katkaisuohjelmia.

Minna Piispan mukaan viranomaiset eivät aina osaa tai uskalla auttaa maahanmuuttajanaisia. Auttamista voivat hankaloittaa kielivaikeudet ja se, ettei naisten kokemaa väkivaltaa osata tunnistaa tai se ohitetaan erilaisen kulttuuritaustan vuoksi.

Piispa kertoo, että eräänlaiseksi tabuksi koetaan myös etnisten vähemmistöjen, kuten romanien ja saamelaisten, sekä vammaisten naisten auttaminen.

Ohjelmassa ehdotetaankin, että vammaisten, etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kanssa työskenteleville olisi annettava koulutusta ja laadittava opaskirjanen siitä, miten tunnistaa ja puuttua väkivaltaan. Vammaishuoltolaitosten valvonnan yhteydessä olisi myös kiinnitettävä huomiota väkivallan ja hyväksikäytön esiintyvyyteen.

Lähteet: YLE Uutiset