1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Sirukorttimaksamisen ilot ja murheet

Joskus Petra Ristolalla kestää hetken verran miettiä, pitääkö valita F1 vai F2? Kun on valinnan tehnyt, pitää vielä löytää paikka, mistä sen valitsee. Ja nyt ei puhuta formuloista.

Erilaisissa maksutilanteissa käyttäytyminen voi välillä olla varsinaista häröilyä uusien sirukorttien aikakaudella. Sekavaa ei ole kortin käyttö vaan se, kun törmää eri liikkeissä erilaisiin kortinlukijoihin. Jos takanasi on vielä hirveä jono muita asiakkaita, hiki pukkaa päälle.

Ensin pitää etsiä se reikä, mihin kortin asettaa. Kun se on paikannettu, pitää laittaa kortti oikeinpäin koneeseen. Jos vahingossa tyrkkäät kortin väärinpäin lukijaan, kassan täytyy joissain tapauksissa aloittaa maksutapahtuma alusta. Aikaa kuluu ja jono takanasi kasvaa.

Yhdistelmäkortilla maksaessa olet sitten valinnan edessä, debit vai credit eli pankki vai luotto. Muita asioita pyörii mielessäsi ja täytyy taas käydä läpi muistisääntö: debit on pankkipuoli ja credit se luottopuoli. Toisissa laitteissa valitset 1:n tai 2:n, toisissa F1:n tai F2:n. 1 tai 2 on suhteellisen helppo havaita, mutta F1:n tai F2:n etsinnässä voi kulua sekunti tai kaksi. Tässä vaiheessa sitä jo miettii, että olenko kupannut tässä kassalla jo liikaa ja takana jonottavat hermostuvat.

Tämän jälkeen tapahtuman kulku on jo tuttua puuhaa. Laitteeseen näpytellään kortin tunnusluku ja painetaan ok. Ostokset on maksettu ja seuraava pääsee hikoilemaan laitteen eteen.

Siis eihän tuossa edellä mainitussa tapahtumaketjussa aikaa liiemmälti kulu, mutta kuluttajana koen stressaavana, että liikkeissä on erilaiset sirukortinlukijat. Itselläni onkin vuoroa odottaessa tapana kuikuilla kortinlukijaa ja tehdä sitä kautta tuntumaa edessä olevaan kohtaamiseemme.

Sirukortti on kuitenkin turvallinen ja kansainvälinen tapa maksaa ostokset. Asiakas saa itse hallita maksutoimenpidettä, ja kun se sujuu mutkattomasti ja ripeästi, tunne on hieno.