Kulttuurilehtikatsaus 30.8.2010

Kulttuurilehdissä kerrotaan, että sushi on syrjäyttänyt pizzan suomalaisten suosikkiruokana. Lisäksi selviää, miten merkkilaukun voi tulostaa itse netistä. Entä miksi suomalaiset elokuvat ovat niin valjuja?

kulttuuri

Japanilaisesta herkusta sushista on tullut uusi pizza, kirjoittaa Tero Kartastenpää Image-lehdessä.

”Sushi tuli Suomeen neljä vuosikymmentä sitten, ja muodikasta se on ollut jo vuosikymmenten ajan. Silti varsinaisen läpimurtonsa se on tehnyt vasta viime vuoden aikana. Huumasta kielivät ostoskeskusten sushiravintolat, kalatiskien sushiannokset, sushikoulut – ja tietenkin lukemattomat Facebook-päivitykset, joissa sushilla brassailusta on tullut klisee.”

Mutta mikä ajaa sitten meidät nauttimaan näitä kylmiä, kalaisia paloja pohtii Kartastenpää. Yksi syy on helppo saatavuus, sushia löytyy niin lähiravintolasta kuin supermarketin pakastealtaastakin.

Kartastenpää kirjoittaa myös, että sushia on kätevä syödä. ”Sushi on uusi sämpylä ja karjalanpiirakka. Se on hyvä retkimuona, joka ei kaipaa lämmitystä. Ehkä seuraava askel on, että koulujen ruokalistoille ilmestyy makaronilaatikon ja pinaattilettujen väliin sushisetti.”

Kartastenpään mukaan kevyenä ruokana tunnettu sushi on jalostuneempaa ruokaa kuin koko vatsan täyttävät pizzat ja kebabit. ”Sushi on statussymboli ja rituaali – sellaisen yhteiskunnan lounas, jossa työ tehdään ajatuksen, ei hauiksen voimalla.”

Haluaisitko ladata ja tulostaa merkkilaukun netistä?

Tulevaisuudessa esineet ladataan netistä ja tulostetaan itse, kertoo muotoilija Janne Kyttänen Gloria-lehdessä. Nettitulostamisen pioneerin Kyttäsen mukaan teollisuustuotteille on tapahtumassa sama kuin musiikille ja valokuville eli niitä aletaan ladata netistä.

Nettitulostuksen mahdollistavat tietokoneiden 3D-ohjelmat. Kolmiulotteista tulostusta varten esine suunnitellaan tietokoneelle ja lähetetään tulostuslaitteelle. Sitten esine tulostuu materiaalijauheesta tai -nesteestä kerros kerrokselta. Glorian toimittaja Ninni Lehtniemi kirjoittaa: ”Tulevaisuudessa vaikkapa Cuccin laukku hankitaan valitsemalla malli internetistä, lataamalla laukkutiedosto ja tulostamalla siitä esine. Massatuotantoa, varastointia ja kuljetuksia ei tarvita, ja tulostimet voivat valmistaa uusia esineitä vanhoista raaka-aineista.”

Toistaiseksi 3D-teknologiaa voi käyttää vain melko pienissä tuotteissa, mutta teknologian kehittymisen myötä muotoilija Janne Kyttänen ja hänen firmansa Freedom of Creation aikovat laajentaa myös arkkitehtuuriin. Ehkä jonain päivänä Kyttäsen yritykseltä voi tulostaa itselleen kodin.

Suomalaisissa elokuvissa nähdään liikaa taikinanaamoja ja haljuja valoja

Antti Selkokari valittelee Parnasso-lehdessä suomalaisten elokuvien valjuutta.

”Ehkä realismi istuu elokuvantekijöiden maailmankuvassa niin lujasti, että he pitävät velvollisuutenaan näyttää kalpeat, taikinanaamaiset suomalaiset juuri niin harmaina kuin he ovatkin. Maassa, jossa hyväksytyin puhetapa on jurnutus, ei synny helpolla iloisen eloisia kuvia.”

Selkokari kirjoittaa, että valjuudesta voi syyttää pohjoismaista luontoakin, jonka hailea valo ei synnytä vahvoja kuvia. Selkokari arvelee myös, että elävyyden luominen kuviin on vaikeaa siksi että Suomessa kulttuuri ja taide perustuvat kirjoihin, lähinnä Raamattuun, aapiseen ja lakikirjaan. Hänen mukaansa taiteellinen tarmokin suuntautuu usein kielikuviin, eikä kuviin sinänsä.

Poikkeuksena Suomi-filmien yleisestä valjuudesta Selkokari näkee Aki Kaurismäen vakiokuvaaja Timo Salmisen, joka tekee hienoa jälkeä muidenkin ohjaajien elokuvissa. ”Peter von Baghin dokumenttielokuvassa Helsinki, ikuisesti ja Kari Väänäsen Havukka-ahon ajattelijassa Salmisen kuvien tasapainoinen kauneus sai haukkomaan henkeä, eikä se jäänyt pelkäksi kauneudeksi, vaan kuvissa oli dynaamisuutta, joka kutsui katsomaan.”

Lähteet: Kultakuume / Jenni-Maarit Koponen