Hyppää sisältöön

Keisarin päätös itäradasta puhalsi Riihimäen henkiin

Venäjän keisari Aleksanteri II päätös rakennuttaa junarata Suomen suurruhtinaskunnan ja Pietarin välille puhalsi pelkkänä seisakkeena tunnetun Riihimäen henkiin. Riihimäki-Pietari-rata on nyt 140-vuotias ja Riihimäki viettää kaupunkina 50-vuotispäiväänsä ensi viikolla.

Riihimäki juhlii syyskuun 11. päivänä risteysaseman 140-vuotista olemassaoloa ja kaupungin 50-vuotispäivää. Juhlin kunniaksi on julkaistu myös kirja. Kuva: Riihimäen kaupunginmuseo / Päivi Kekäläinen

Hämeenlinna-Helsinki-rata valmistui 1862. Silloin Riihimäen seisake oli vielä pelkkä seisake keskellä "ei mitään". Kyläpahanen sai piristyruiskeen, kun keisarillisen Venäjän etu vaati radan rakennuttamista suurruhtinaskunnasta Pietariin.

Maastotutkimusten perusteella itäradan lähtöpisteeksi valittiin soraisan Salpausselän päässä sijaitseva Riihimäki.

- Merenrantaan rataa ei haluttu rakentaa, koska pelättiin, että mereltä käsin saattaisi vihollinen tunkeutua Suomeen, sanoo tutkija Päivi Yli-Karhula Riihimäen kaupunginmuseosta.

Juhliva Riihimäki julkaisi näyttelyn ja kirjan

Riihimäen kaupunginmuseossa on avattu näyttely Risteysasema Riihimäki. Sen ohella julkaistiin myös kirja, jossa kerrataan Riihimäen alkutaivalta.

Näyttelyn runsaan kuvamateriaalin lisäksi kaupunginmuseolla on nähtävänä tarkka rataprofiilipiirros Pietarin radasta. Siihen on merkittynä 12 sairaalaa ja neljä hautausmaata.

Radan rakentamisen aikoihin Suomessa kärsittiin nälkävuosista. Työt tulivat tarpeeseen ja rata rakennettiin suurimmillaan 12 000 miehen voimin. Lähes 2 000 pilkkukuumeen ja lavantaudin heikentämää työmiestä kohtasi kuoleman "luuradaksi" kutsutulla työmaalla.

Kun Pietarin rata avattiin Aleksanteri II nimipäivänä 11. syyskuuta 1870, tuli Riihimäestä maan ensimmäinen risteysasema. Taajaman kehitys potkaistiin käyntiin.

Ensimmäinen asemarakennus sijaitsi nykyisen aseman nelos- ja viitoslaiturin pohjoispään kohdalla. Olivia Axen avasi rakennukseen Riihimäen asemaravintolan, jossa "ryyppylasi konjakkia" maksoi 60 penniä.

- Jopa Helsingistä asti tultiin Riihimäelle pelkästään syömään, kuvailee Yli-Karhula paikan mainetta.

Asemapoliisi hillitsi menoa laiturilla

Asema oli pitkään kaiken elämän keskus. Rautatiet antoi leivän, mutta asemalla vietettiin myös vapaa-aikaa. Siellä oli ainut mahdollisuus nähdä tuttuja ja vieraita. Ulkomaalaiset ja keisarin ohikiitävä junanvaunu olivat tapauksia.

-1900-luvun alussa jouduttiin palkkaamaan erityinen asemapoliisi häiriöiden takia. Laitureillekaan ei ollut asiaa ellei ollut ostanut lippua, kertaa Päivi Yli-Karhula historiaa.

Radanrakentajat ja rautatieläiset olivat ensimmäisiä riihimäkeläisiä. Meni pitkä aika ennen kuin teollisuus nousi jaloilleen. Rautatieläiset ja teollisuusväki pitivät hajurakoa keskenään, viihdyttiin omissa oloissa.

Naiset pääsivät rautateille ensin likaisiin veturinpuhdistustöihin, mutta vähitelleen myös lipunmyyjiksi, virkamiesten avustajiksi ja lennättäjiksi.

Rautatieläisyys on kulkenut useissa riihimäkeläisissä suvuissa vuosikymmenestä toiseen.

- Silloin oli sallittua ottaa poika mukaan radalle seuraamaan isän töitä, Yli-Karhula tietää.

Riihimäen pamaus kuului peninkulmien päähän

Näyttelyssä on aseman historiasta nostettu kaksi kriisitapausta esiin: kansalaissota ja talvisota.

Riihimäkeä järisytti 1918 huhtikuun 22. päivän aamuna kello 7.20 mahtava räjähdys, kun punaisten räjähdelastissa ollut junanvaunu saa saksalaisten tykistä täysosuman. Lieskat nousivat sataan metriin, asevaunusta lensi tavaraa joka suuntaan ja Suomelan kauppa paloi perustuksiaan myöden.

Siitä hetkestä alkoi taistelu Riihimäestä punaisten ja valkoisten apuna olevien saksalaisten kanssa.

Talvisodan aikana Riihimäkeä pommitettiin ankarasti, mutta uusi asemarakennus säilyi pystyssä. Sen kivijalasta voi yhä löytää pommisirpaleiden jälkiä.

Risteysasema Riihimäki -näyttely on esillä Riihimäen kaupunginmuseossa huhtikuun loppuun 2011.