Apulaisoikeusasiamies arvostelee peitetoiminnan salaamista

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja vaatii täsmentämään poliisin valeostoja ja peitetoimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Hänen mukaansa toimintaan liittyy useita ongelmia. Kestämättömänä hän pitää muun muassa valeostojen ja peitetoiminnan salaamista oikeudenkäynnin asianosaisilta.

Kotimaa

Pajuojan mukaan valeosto- tai peitetoiminta on tuotu ilmi oikeudenkäynnin asianosaisille äärimmäisen harvoin. Tänä kesänä laajasti uutisoitu niin sanottu Ulvilan surma-asia on tiettävästi ainoa tapaus, Pajuoja toteaa.

Poliisi on kuitenkin käyttänyt valeosto- ja peitetoimintaa jo vuodesta 2002 lähtien kymmenissä eri tapauksissa. Näissä tapauksissa toiminta on siis jäänyt ilmeisesti vain esitutkintaa ohjaavaan rooliin, Pajuoja sanoo.

Pajuoja pitää kuitenkin oudoksuttavana, jos yhdessäkään näistä tapauksista ei ole ollut tarvetta käyttää valeostolla saatuja tietoja suorana todisteena oikeudenkäynnissä. Hänen mukaansa herääkin kysymys, onko valeostoja ja peitetoimintaa todella käytetty vain niin vähäisten rikosten kohdalla, joissa rikosoikeudellisista toimista on aina katsottu voitavan luopua.

Silti sisäministeriö on oikeusasiamiehelle toimittamissaan vuosiraporteissaan toistuvasti pitänyt valeostotoiminnan tuloksellisuutta hyvänä, Pajuoja toteaa.

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvattava

Pajuoja huomauttaa, että valeostotoiminnan valvonta on jäänyt pitkälti esitutkintaviranomaisille itselleen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut, että jos valittaja vetoaa oikeudenkäynnissä uskottavasti poliisin rikosprovokaatioon, viranomaisten ja tuomioistuinten tulee perusteellisesti tutkia, onko peitetoiminnan tai valeoston hyväksyttävät rajat ylitetty, eli olivatko poliisit yllyttäneet vastaajaa rikokseen.

Tuomioistuin katsoo myös, etteivät yleiset intressit oikeuta käyttämään todisteena rikosprovokaatiolla saatua näyttöä.

Jos tietoa valeostoista tai peitetoiminnasta ei anneta esitutkintaorganisaation ulkopuolelle, tällaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseen liittyvät takeet eivät tule asianomaisen käytettäviksi, Pajuoja toteaa.

Lakia muutettu ehkä nurinkurisesti

Pajuojan mukaan salaisten pakkokeinojen sääntelyssä on käytännössä saatettu edetä sillä tavoin nurinkurisesti, että lakia on muutettu jälkikäteen kattamaan käytännössä jo suoritetun toiminnan.

Ilman lain tukea on käytetty muun muassa myönnetty ja käytetty lupia teleyritysten tukiasemien televalvontaan. Poliisi on myös tehnyt valeostoja jo ennen vuotta 2005, vaikka siihen asti sai tehdä vain ostotarjouksia.

Valeostotoimintaan liittyy apulaisoikeusasiamiehen mukaan myös muita tulkinnanvaraisia piirteitä. Laista ei saa selvää vastausta esimerkiksi siihen, voidaanko ja missä määrin laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia, jotta estettäisiin salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastuminen.

Koetukselle näyttää joutuneen myös velvollisuus tutkia kaikki rikokset. Esitutkintaa ei näytetä aina viedyn asianmukaisesti päätökseen sellaisen poliisille tunnetunkaan henkilön kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumeita tai laittomasti hallussa pidettyjä esineitä, Pajuoja toteaa.

Pajuojan mukaan ohjeet valeostoista ja peitetoiminnasta eivät ole olleet kaikilta osin yksiselitteiset. Hänen mukaansa ei ole hyväksyttävää, että kaikkein vaikeimmat toiminnan laillisuutta koskevat rajanvedot on jätetty pitkälti suorittavan tason vastuulle.

Oikeusasiamies otti kantaa valeostotoimitnaan liittyviin kysymyksiin saatuaan sisäasiainministeriön poliisiosastolta tietoja, jotka koskivat eräitä vuosina 2002 ja 2004 tehtyjä valeostotapauksia. Sisäasianministeriö katsoi, että valeostoon liittyvissä menetelmissä oli ollut horjuvuutta.

Lähteet: YLE Uutiset