1. yle.fi
  2. Uutiset

Hirvikärpänen on kelju kaveri

Hirvikärpäsiä on nyt paljon. Ja ne ovat äkäisiä. Hirvikärpästä on tähän saakka pidetty vaarattomana mutta inhonväristysten lisäksi niiden on nyt todettu aiheuttavan myös allergiaa.

hirvikärpänen
Hirvikärpänen ihmisen kulmakarvassa.
Hirvikärpänen on 6–7 mm kokoinen riesa.Yle

Moni marjastaja on joutunut tänä syksynä pakenemaan metsästä huitoen ja kiljuen, sillä hirvikärpäsiä on ollut poikkeuksellisen paljon. Hirvikärpänen ei välttämättä aiheuta samanlaista reaktiota kuin esimerkiksi ampiaisen pisto mutta inhottavia nämä tukassa ryömivät rumilukset kyllä ovat. Viime aikoina yhä useammat ovat joutuneet kuitenkin toteamaan, että hirvikärpäsen purema saattaa äityä inhaksi vaivaksi.

- Tietty määrä ihmisistä näyttää olevan herkkiä hirvikärpäsen puremille tai suuosien kosketukselle. Tämän hetkisen oletuksen mukaan reaktiot johtuvat hirvikärpäsen syljestä, joka aiheuttaa joillekin ihmisille hyvin pitkäaikaisia, jopa peukalonpään kokoisia paukamia lähinnä niskan ja kaulan alueelle, kertoo hirvikärpäsiä tutkinut professori Hannu Ylönen.

Ylönen muistuttaa kuitenkin, että paniikkiin ei ole syytä: suurin osa ihmisistä selviää lievällä kutinalla ja ällötyksellä, jonka tukasta tai vaatteista löytyvä hirvikärpänen saa aikaan.

Aseena peitsimäinen suu

Hirvikärpäsellä on ihmisen kannalta sangen harmillinen suuvärkki, sillä se soveltuu sekä pistämiseen että puremiseen.

- Suuosa on tällainen peitsimäinen ja hyvin terävänoloinen. Ja leukojen takana on sitten se osa, jolla se pystyy imemään verta hyvin voimakkaastikin. Olettaisin kuitenkin, että aika harvoin hirvikärpänen ihmistä puree, Ylönen sanoo.

Hirvikärpästen äkäisyydestä Ylönen ei ole aivan vakuuttunut mutta hän ymmärtää ihmisten huolen. Kun pörriäisiä on paljon, syntyy helposti vaikutelma, että ne ovat tavallista äkäisempiä.

- Saattaa olla, että erilaisissa allergisissa reaktioissa on kumulatiivinen vaikutus: kun kerran altistuu hirvikärpäselle, saattaa seuraavalla kerralla olla vieläkin herkempi, sanoo Ylönen.

Mitä virkaa on hirvikärpäsellä?

Vaikka ampiaiset ja hyttyset voivat olla ihmiselle kiusallisia kumppaneita, on niiden olemassaolo helppo ymmärtää, nehän ovat muun muassa lintujen ruokaa. Sen sijaan hirvikärpästen ja punkkien kaltaisten ötököiden merkitystä maailmassa on vaikeampi käsittää, sillä eihän niitä kukaan edes syö. Vai syökö?

- Kun hirvikärpäsen kotelot ovat maassa jopa kymmenen kuukautta, niin luultavasti osa niistä menee myyrien, päästäisten ja hämähäkkien sekä muiden selkärangattomien suihin. Näillä tekijöillä ei kuitenkaan ole kannan säätelyvoimaa, Ylönen selventää.

Metsään menijä voi yrittää suojautua hirvikärpäsiltä takeilla, hatuilla ja hanskoilla tai vaikka teippaamalla takinkaulus kiinni. Myrkyt eivät hirvikärpäseen tehoa. Lajin leviämistäkin on vaikea estää, sillä isäntiä hirvikärpäsillle piisaa.

- Luonnossa eri lajien tasapaino vaihtelee ja riippumatta siitä, puhutaanko ilmastonmuutoksesta tai jostain muusta ilmiöstä, kuuluu hirvikärpänen tällä hetkellä meidän luonnossa menestyjien porukkaan. Luultavasti pääsyy on hirvikannan kasvu 60-luvun alhaisesta vaiheesta nykyiseen vahvuuteen. Hirvikärpänen on loinen, joka tarvitsee isännän ja viime aikoina isäntien löytäminen on ollut hirvikärpäselle helppoa, Ylönen kertoo.

Tuttu mutta tuntematon

Hirvikärpänen on Ylöselle tuttu kaveri. Ylönen on ollut mukana liki neljä vuotta jatkuneessa tutkimuksessa, jossa selvitellään tarkemmin hirvikärpäsen sielun- ja muutakin elämää. Tutkimusta tehdään muun muassa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla.

Yksi tutkimuksen tärkeistä tehtävistä on selvittää, millä vauhdilla hirvikärpänen leviää pohjoiseen kohti poronhoitoaluetta. Tällä hetkellä tilanne on se, että hirvikärpäsen levinneisyys alue on saavuttanut poronhoitoalueen etelärajan.

- Koko ajan on mielessä se, että mitä tapahtuu, jos se vielä pohjoisemmaksi etenee, Ylönen sanoo.

Laaja seurantatutkimus aloitettiin, sillä hirvikärpänen on tuttuudestaan huolimatta sangen mystinen olento. Lajista ei biologisesti tai ekologisesti tiedetty juuri mitään ennen tutkimuksen aloittamista.

Lähteet: YLE Keski-Suomi

Lue seuraavaksi