Sotainvalidius on elämän mittainen taistelu

Sotainvalidit taistelevat koko elämänsä henkilökohtaisen vapauden saavuttamiseksi. Näin todetaan Sirkka Nivalan tuoressa väitöskirjassa. Nivala haastatteli gerontologian väitökseensä sotainvalideja heidän elämänkulustaan ja vanhenemisestaan.

sotainvalidit
Vanhus istuu pyörätuolissa hoitolaitoksen käytävällä
YLE / Antti Eintola

Tutkimuksen mukaan sotainvalidien elämää värittävät menetetty lapsuus ja nuoruus, sodan aiheuttamat traumat, elämän aloittaminen tyhjästä sekä oman tilan löytyminen.

Sirkka Nivala kertoo, että taistelu-sana on voimakas, mutta se sopii hyvin kuvaamaan sodissamme vammautuneiden miesten elämää. Taistelut rintamalla olivat pääosin konkreettista, ulkoista taistelua vihollista vastaan. Siviilielämä toi toisenlaiset ulkoisiksi luokiteltavat taistelut yhteiskunnassa ja kanssaihmisten kanssa, mutta myös omat sisäiset taistelut sodan läpikäyneiden miesten mielissä.

Sotainvalidien kokemusten mukaan heidän elämänsä on mennyt samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä, mutta heidän on ollut osattava asennoitua elämään kaikista vammoistaan ja jatkuvista kivuistaan huolimatta. Heidän käsityksensä mukaan itsesääliin ja vaikeuksiin jäämisellä olisi menetetty ote elämään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt pyrkimys täyttää oma paikkansa elämässä.

- Sotainvalidien kokemus osoitti, että myös vaikeista ja hankalista olosuhteista sekä vammauttavien kokemusten jälkeen elämästä on voinut saada kiinni. Se on vaatinut kuitenkin sisua, määrätietoista yrittämistä sekä tahtoa selviytyä, kuvailee Nivala.

Valtiolta odotetaan tukea loppuun saakka

Nivalan tutkimuksesta käy ilmi, että sotavammat koettiin valtion aiheuttamiksi ja valtion odotettiin myös hoitavan aiheuttamansa vammat sotainvalidien elämän loppuun saakka.

Juhlapuheiden sijasta sotainvalidien olojen kohentaminen olisi ollut heidän mielestään konkreettinen osoitus heidän Suomen eteen tekemänsä työn ja antamansa uhrin arvostamisesta. Kokemus arvostuksen puutteesta aiheuttikin sotainvalidien mielissä tunteen taisteluasemissa olemisesta.

Vanhana saa olla oma itsensä

Suomalaisten sotainvalidien keski-ikä on lähes 88 vuotta. Tutkimuksenkin valossa he ovat tulleet ikään, jossa saattavat katsella mennyttä elämäänsä ja todeta selvinneensä sittenkin. He tietävät tehneensä osansa Suomen vapauden ja sen kehityksen eteen: lopputulos, jonka merkityksen tiedostaminen on ollut keskeistä henkilökohtaisissa taisteluissa selviytymisessä.

Sotainvalidit myös kokivat, että nykyään yhteiskunnassa vallitseva ymmärrys heidän uhrauksiaan kohtaan on kasvanut.

Vanheneminen ilmeni sotainvalidien elämässä niin, ettei tulevaisuuden suhteen esitetty muita toiveita kuin pysymisen mahdollisimman terveenä. Toiveena on säilyttää järki ja liikuntakyky elämän loppuun saakka.

Nivalan haastattelemat sotainvalidit kokivat myös, että vanhuus on antanut mahdollisuuden toteuttaa omia unelmia ja suunnitelmia. Näin on syntynyt kokemus vapaudesta olla oma itsensä. Itselle ei asetettu enää vaatimuksia eikä toistenkaan annettu asettaa niitä. Oman identiteetin löytyminen antoi kokemuksen eheydestä.

THM Sirkka Nivalan gerontologian väitöskirjan "Kokemuksellinen vanheneminen sotainvalideilla. Suomalaisten sotainvalidien kokemus elämänkulustaan ja ikääntymisestään" tarkastetaan tänään Jyväskylän yliopistossa.

Lähteet: YLE Keski-Suomi