Onni pelasti Lauri Pätärin Ilmarisen tuhosta

Suomen laivaston lippulaivan, panssarilaiva Ilmarisen tuhon muistaa omakohtaisesti kokeneena enää kolme merisotilasta. Yksi heistä on helsinkiläinen ylimatruusi Lauri Pätäri, joka pelastui onnettomuudesta kuin ihmeen kautta.

Ilmarinen
Lauri Pätäri pitää käsissään Ilmarista esittävää taulua.
Lauri Pätäri oli yksi runsaasta sadasta Ilmarisen tuhosta pelastuneesta.YLE

– Olin juuri päättänyt tähystysvuoron ja istuskelin ammuslaatikon päällä kun valtava räjähdys vavisutti laivaa. Alus alkoi välittömästi kallistua. Kiskaisin jostakin pelastusliivin käteeni ja takerruin kaiketi vaatteistani kansirakenteisiin. Seuraava muistikuva on siitä, että olen ympäri kierähtäneen laivan alla, muistelee Lauri Pätäri kokemustaan.

Ilmarinen osallistui hämäyssaattueeseen, jonka tarkoituksena oli antaa venäläisille kuva saksasalaisten maihinnoususta Saarenmaalle ja Hiidenmaalle. Merioperaatio epäonnistui kaikin tavoin. Osasto eteni vaarallisilla vesialueilla Utön eteläpuolella, kun havaittiin Ilmarisen miinanraivauskalustoon tullut vika. Epäilläänkin, että vioittuneeseen paravaaniin takertunut miina räjähti tuhoisin seurauksin laivan kyljellä.

Muutama minuutti pelasti Pätärin

Ilmarinen kaatui minuutissa ja kellui köli veden päällä seitsemisen minuuttia.

– Muistan edelleen miltä näytti, kun alus nousi lopulta pystyyn ja liukui perä edellä meren syvyyksiin. Katselin tätä tapahtumaa kelluessani meressä, kuvailee Lauri Pätäri.

Meri on täynnä uivia miehiä, mutta jotkut onnistuivat keplottelemaan itsenä kastumatta laivan pohjan päälle. Sieltä heidät pelastettiin kuivin jaloin paikalle saapuneeseen vartiomoottoriveneeseen.

Onnettomuus tapahtui 13.9.1941 kello 21.30. Meri oli pimeä, mutta voimakkaan fosforinhohteinen. Monet pelastuneet ovatkin muistelleet tunnelmaa aavemaisena.

Ilmarinen oli liikkuva linnoitus

Rannikkopanssarilaiva Ilmarinen ja sen sisaralus Väinämöinen rakennettiin laivastolain turvin. Laivat edustivat aikakautensa korkeinta tekniikkaa. Aluksia moitittiin liian suuriksi sekä kömpelöiksi ja niiden merikelpoisuutta arvosteltiin. Ne olikin suunniteltu lähinnä liikkuviksi rannikkotykkilinnakkeiksi. Ilmarinen on 93 metriä pitkä ja siinä palveli sota-aikana yli 400 miestä. Laiva laskettiin vesille vuonna 1931.

– Olin vedessä ja kuulin ääniä. Huusin, että täällä ollaan. Sitten sain sanotuksi, etten jaksa enää. Pian tunsin kuitenkin kuinka naftan liukastamiin kylkiini tarrauduttiin ja minut kiskottiin veneen kannelle, jossa oli muitakin pelastettuja, kertoo Pätäri.

Sadat jäivät meren syliin

Ilmarisen tuhossa kuoli 271 merimiestä ja 132 pelastettiin. Lauri Pätäri suhtautuu tapahtumiin tyynen asiallisesti.

– Se otettiin yleensäkin asiallisena asiana. Olin jo varma hukkumisestani ja silloin ajattelin, että tämä oli minun kohtaloni. Sota on sotaa ja se piti ottaa sellaisena, kuvailee Lauri Pätäri.

Pätärin ääni vavahtaa aavistuksen verran, kun hän muistaa pelastautuneiden yhteisen reaktion vartiomoottoriveneen kannella.

– Alikersantti Saarinen oli vakavamielinen mies, joka pelastettiin kölin päältä viimeisten joukossa. Hän totesi: pojat otetaan lakki päästä. Laivamme on menetetty.

Lähteet: YLE Helsinki/ Olli Ihamäki