Pojat ovat poikia - mutta miksi?

Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat tehty. Ainakin saduissa. Oikeassa maailmassa pienten poikien elämä on tehty epärealistisista machovaatimuksista, sanoo poikien puolesta puhuva Väestöliiton johtava asiantuntija Samuli Koiso-Kanttila.

lapset (perheenjäsenet)
Comstock.

Kun lööpit huutavat vakavaa kolaria kaahailun jälkeen, ovat asialla yleensä pojat. Kun koulussa etsitään syyllistä kolttosiin, kääntyy katse ensimmäisenä poikien puoleen. Kun puhutaan tietokoneen ääreen jumiutuvista lapsista, jotka elävät pelien maailmassa, haetaan ongelmalle usein pojan kasvot. Ei siis ihme, että pojista ollaan huolissaan.

Väestöliiton johtava asiantuntija Samuli Koiso-Kanttila on perehtynyt poikien sielunelämään jo vuosien ajan, tuloksena on muun muassa Raisa Cacciatoren kanssa kirjoitettu teos Pelastakaa pojat. Vaikka jokainen poika on ihan oma, ainutlaatuinen itsensä, voi poikien pahasta olosta vetää johtopäätöksiä, jotka kertovat karua kieltä tämän päivän Suomesta.

- Yhteiskunta voi niin hyvin kuin sen huonoiten voiva lenkki voi. Jos pojilla, tai edes osalla pojista, on hätä ja ahdistus, niin he tuskin jäävät hätänsä ja ahdistuksensa kanssa yksin hiljaa nurkkaan mököttämään, vaan sillä energialla tehdään jotain ja yleensä siitä ei tule kivaa jälkeä, sanoo Koiso-Kanttila.

Kannustusta, ei kieltoja

Viime vuosina naisasianaisten rinnalle on noussut entistä äänekkäämpi miesasiamiesten ryhmä, joka pyrkii puuttumaan miesten kokemaan epätasa-arvoon. Tutkimusten mukaan miehet kuolevat nuorempina kuin naiset, tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset ja ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa kuin naiset. Koiso-Kanttilan mukaan tämä kaikki on sitä, jolta pojat pitäisi jo pienenä pelastaa.

- Yhteiskunnan kannalta kustannustehokkain tapa vaikuttaa on se, kun jo ihan pienet teot merkitsevät jotain. Silloin, kun kuka tahansa vanhempi, opettaja, urheiluvalmentaja tai joku aikuinen kadulla pystyy vaikuttamaan tai lukemaan poikien maailmaa oikein, pystytään vaikuttamaan siihen, etteivät pojat ota älyttömiä riskejä tai aja itseänsä umpikujaan maailmassa ja päädy näihin mainittuihin tilastoihin, Koiso-Kanttila sanoo.

Silloin kun poika remeltää ja veressä virtaa törmäilyenergiaa, hän hakee usein intensiivisiä elämyksiä ja kokeilee maailmaa ja sen rajoja. Näihin myllerryksiin puututaan usein kieltämällä ja kovistelemalla, vaikka oikeampi tapa edetä olisi erilaisuuden mahdollistaminen.

- Sen sijaan, että sanoisimme aina 'hys, ole hiljaa, ole paikallasi, muutu keskiarvoiseksi', voisimme huolehtia siitä, että poikien ympärillä on niin paljon läsnäolevia aikuisia, että erilaisuus tulee mahdolliseksi. Toisaalta se, että poikien tapa hakea apua on vähän erilainen kuin tyttöjen, vaati sen, että kehitämme tapoja, joilla pojat tavoitetaan tehokkaammin. Tällä hetkellähän esimerkiksi ennaltaehkäiseviin terveyspalveluihin pojat hakeutuvat aika huonosti, Koiso-Kanttila toteaa.

Karskit äijät, pehmeät pojat

Ranskalainen filosofi ja tunnettu feministi Simone de Beauvoir julisti jo 1900-luvun puolivälissä, että naiseksi ei synnytä, vaan naiseksi tullaan. Sama pätee myös miehiin eli pienistä pojista tulee kasvatuksen myötä isoja miehiä. Samuli Koiso-Kanttilan mukaan pojat pitäisikin pelastaa myös mahdottomilta miehen stereotypioilta. Se miehen malli, johon pojat kasvatetaan, ei välttämättä ole kovinkaan hyvä malli.

- Haluaisin nähdä yhteiskunnassa topakan muutoksen siihen, mitä pojilta odotetaan ja minkälainen poika kelpaa. Vielä 50-60 vuotta sitten ajateltiin, että miehet kasvatetaan raskaaseen, ruumiilliseen työhön ja sotaan. Vaikka monet miehet tekevät edelleen ruumiillista työtä, tarvitaan miehiä myös "siisteihin sisätöihin" ja niissä mielekkäitä ovat vähän erilaiset ominaisuudet. Silloin stereotyyppisen karski, itkemätön äijä ei välttämättä ole paras siihen yhteiskuntaan, Koiso-Kanttila sanoo.

Machomiehen malli elää ja voi hyvin

Entisajan kasvatusopin mukaan mies ei puhu eikä pussaa eikä varsinkaan itke. Voisi kuvitella, että nykymies olisi päässyt eroon näistä tiukoista miehuuden vaatimuksista mutta ei: miehiltä odotetaan edelleen vahvuutta, jämäkkyyttä ja jopa karskiutta. Perinteinen macho-miehen malli siis elää ja voi hyvin. Ja osin siksi, että näin me haluamme asian olevankin.

- Me kaikkihan kasvatamme joka kerta, kun avaamme suumme. Kun kiitämme jotakuta jostain tai jätämme kiittämättä. Media, erilaiset kuvastot, elokuvat, pelit, ne kaikki muokkaavat käsitystämme siitä, millainen on mies ja millainen on nainen. Onhan edelleen olemassa myös malli vetäytyvästä, elämänsä perheelle uhraavasta naisesta. Samalla tavalla elossa on vaikka minkämoisia miehen malleja, Koiso-Kanttila listaa.

Jos todetaan, että pojat syrjäytyvät, heidän keskiarvonsa on koulussa huonompi tai että merkittävä osa lukioiden ja yliopistojen opiskelijoita on naisia, voidaan Koiso-Kanttilan mukaan hyvällä syyllä kysyä, että tätäkö me haluamme.

- Joku on laskeskellut, että vuonna 2015 Euroopassa on miljoonia nuoria miehiä, jotka eivät saa minkäänlaista jatko-opiskelupaikkaa vain siksi, että yhteiskunnan vaateet eivät päästä heitä eteenpäin. Ja minusta se on ongelma, Koiso-Kanttila toteaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Voidaanko pojat vielä pelastaa ja miten? Samuli Koiso-Kanttila korostaa kahta asiaa, joilla poikien elämää voisi ohjata edes vähän suoremmille raiteille.

- Ensinnäkin seksuaalikasvatus eli minkälainen on miehen rooli parisuhteessa ja minkälainen mies saa lähisuhteessa olla. Ja toinen on aggressiokasvatus, jossa pyritään toimimaan todella voimakkaiden, haastavien tunteiden kanssa. Jos näistä päästäisiin puhumaan jo kohtuullisen pienille pojille, ehkäpä elämäänsä pettyneiden, eronneiden ja karanneiden miesten määrä pikkuhiljaa vähentyisi, uskoo Koiso-Kanttila.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Marika Paaso, Sanna Pirkkalainen