Rapa roiskuu rasvakeskustelussa

Matti ja Maija Meikäläisten päät alkavat olla pyörällä viime päivinä roihahtaneen rasvakeskustelun keskellä. Mitä enää uskaltaa suuhunsa pistää, kun yksi vannoo voin nimeen ja toinen huutaa kevytlevitettä leivälle? Opetusneuvos ja keittiömestari Jaakko Kolmonen sanoo, että rasvakeskustelussa on unohdettu suuri kokonaisuus eli se, että monipuolinen ruoka on kaiken a ja o.

Jaakko Kolmonen

Rasvakeskustelu sai jälleen uuden ulottuvuuden, kun Suomen Kuluttajaliitto ilmoitti, että se haluaa oikaista ravitsemussuositusten virheellisiä tulkintoja, joita tiedotusvälineissä vellovassa rasvakeskustelussa on esiintynyt.

Kuluttajaliitto korostaa, että suomalaisissa ravitsemussuosituksissa annetaan painonhallinnan keinoksi ylimääräisen energiansaannin karsiminen ja liikunnan harrastaminen. Rasvafanaatikkojen toimesta on annettu ymmärtää, että ravitsemussuosituksissa kehotetaan syömään sokerisia kevyt- tai light- tuotteita, mutta suosituksissa ei näin sanota. Kevyttuotteet ovat Kuluttajaliiton mukaan elintarviketeollisuuden vastaus painonsa kanssa kamppailevien kuluttajien ongelmaan.

Ravitsemussuosituksissa ei myöskään kehoteta karsimaan kaikkea rasvaa ruokavaliosta, vaan suosimaan lukuisissa tutkimuksissa terveydelle edullisiksi todettuja pehmeitä, tyydyttymättömiä rasvoja. Suosituksissa ei silti suinkaan kannusteta karsimaan kaikkea kovaa, tyydyttynyttä rasvaa.

Mallia Lapin poroisännistä ja isoäidin kalakeitosta

Suomalaisen perusruoan puolestapuhuja, Patakakkosen "isä" Jaakko Kolmonen on Kuluttajaliiton kanssa samoilla linjoilla. Hänen mielestään kiivaassa rasva- ja hiilihydraattikeskustelussa tuppaa unohtumaan se tosiasia, että ruoka ja ravitsemus ovat kokonaisuus ja on lukuisia syitä suosia hyvältä maistuvaa, monipuolista ruokaa.

- Lapin poika ei ole unohtanut sitä, että kyse on kokonaisuudesta. Hän syö poron koparasta peräsuoleen asti ja ymmärtää poron pintarasvan päälle. Siinä on erittäin hyvät rasvahapot ja oikeassa järjestyksessä, Kolmonen sanoo.

Rasvan laadun lisäksi kokonaisuuteen vaikuttaa tietenkin määrä. Kolmonen on itse kasvanut kotona siihen, että voi on mauste. Ja maustetta käytetään aina vain hyppysellinen, sillä ei ole tarkoitus kyllästää koko ateriaa.

- Voita sai vain veteen keitetyn vellin kaverina nautitun leivän päälle. Ja silloinkin sitä käytettiin niin ohuelti, että leivän hienot kuviot näkyivät, muistelee Kolmonen.

Yksisilmäisen ruokakeskustelun lisäksi opetusneuvos ja keittiömestari Jaakko Kolmonen on huolissaan siitä, että me syömme nykyään aivan liian käsiteltyä ruokaa. Esimerkiksi hän ottaa vaikkapa tutun, kotoisen kalakeiton.

- Minkä takia kalat lutkataan ja litkataan vedellä niin puhtaaksi, että kaikki rasva häviää? Ja sitten, kun on heitetty kaikki terveellinen kalanrasva mäkeen perkeiden mukana, niin sitten soppaan lisätään voita tai margarinia. Ruokaa tehdään ihan hullunkurisesti, Kolmonen täräyttää.

Uuniruot kunniaan

Suomalainen ruokakulttuuri on kehittynyt uunin ympärille. Leivinuunissa ovat paistuneet piirakat, rieskat, leivät, puurot, laatikot ja paistit. 70-luvulla uuneja ryhdyttiin purkamaan, kun taloihin haettiin valoisuutta ja avaruutta. Samalla keittiöt kuitenkin pienenivät eikä muhkealle uunille enää ollut tilaa.

Jaakko Kolmosen mukaan on surullista, että niin harvalla suomalaisella on enää mahdollisuus käytää leivinuunia ruoanvalmistuksessa. Hänen mielestään leivinuuni on mitä monipuolisin "kodinkone" eikä sitä voita mikään: yhdessä paketissa kaikki mikroaalotuunin, sähköhellan ja kaasuhellan ominaisuudet.

- Hiilillä voi loimuttaa, hiilien päälle voi laittaa paistinpannun ja paistaa ruokaa ja kaikki käryt menevät piipun kautta pihalle. Hiilloksella voi myös halstrata kaloja. Sen jälkeen, kun hiilet on vedetty pois, alkaa itse ruletti. Paistetaan ensin ohra-vesirieskat, jotka ovat maailman terveellisintä leipää, sitten leivät, pullat ja muut herkut. Ja sitten, kun lämpötila on pudonnut 120 asteeseen, laitetaan muhimaan ohraryynipuuro. Tai oikein sidekudospitoinen liha, vaikkapa porsaan- ja naudanpotkia ja vettä, joista tehdään karjalanpaisti, niin hyvää tulee, opastaa Kolmonen.

Vaikka leivinuunin lämmittäminen voi olla ainakin äkkinäiselle hankala homma, palkitsee uuni lämmittäjänsä lukuisilla mahdollisuuksilla. Yhdellä lämmityksellä voi valmistaa ruokaa usean viikon varalle.

- Kun hiilet vedetään pois leivinuunista, on uunin lämpötila jopa yli 400 astetta. Rieskojen lisäksi silloin voi paistaa muita äkkikuumia, vaikkapa karjalanpiirakoita ja rönttösiä. Ja pitsakin pitää paistaa ensilämmöillä. Sitten kun niillä on otettu kova lämpö pois, niin sitten paistetaan vaikkapa ruisleivät. 250 asteeseen taas laitetaan pullapitkot ja niin edelleen, mennään sen lämmön mukaan. Ja yöksi voi laittaa hautumaan kalakukkoja, lanttukukkoja tai vaikkapa hernekeiton. Oikein isolla leivinuunilla voi paistaa jopa vuorokauden, lämmitystä seuraavana aamuna voi paistaa hiekkahentusia, sellaisia kevyitä piparkakkuja, jotka sulavat suussa, herkuttelee Kolmonen.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Heli Kaski, Sanna Pirkkalainen

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus