Kapuamalla apua ja kuvamuistoja kirjastoon

KAPUA -tempauksella kerätään varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä vuorelle. Kilimanjarolle kiivettiin vuonna 2006 ja pari vuotta sitten Mount Everestille. Mukana oli myös joensuulainen Kari-Pekka Hietala.

Nepal
Kari-Pekka Hietala

- Ennen Nepaliin lähtöä pisteltiin koiran kanssa Pärnävaaran rinteitä melkoiset määrät ylös ja alas, pohjakuntoa onneksi tarttui riittämiin. Kapuaminen Island Peakin huipulle vei ryhmämme 6189 metrin korkeuteen, ja olihan se kova urakka, Kari-Pekka Hietala kertaa taakse jäänyttä ponnistusta.

Kapua on hyväntekeväisyystempaus, jolla kerätään varoja erityisesti maailman lasten hyväksi. Idea on yksinkertainen; mitä ylemmäs Kapuan kulloinenkin retkikunta kiipeää, sitä enemmän mukana olevat yhteistyötahot lahjoittavat rahallista tukeaan.

Kilimanjarolla kapuaminen tuotti yli 20 000 euroa, ja Nepalin Mount Everestille kapuamisella saatiin Nepalin lasten koulunkäynnin tueksi kokoon lähes 70 000 euroa. Kapua 2010 suuntaa kohti Malawia, jossa avustuksen kohteena ovat erityisesti malawilaiset äidit.

- Pelkkä kiipeäminen itsessään ei olisi saanut minua liikkeelle. Tässä kuitenkin yhdistyi moni asia siten, että tuntui todella hyvältä päästä mukaan. Vuoden 2008 hankkeeseen tuli hakemuksia yli 200 ja vain 14 meistä hyväksyttiin matkaan. Minulle oli tärkeää voida omalla ponnistelulla auttaa Nepalin lapsia, ja samalla tuli kiivettyä uudelle vuosikymmenelle omassa elämässä, kertoo pari vuotta sitten 50 vuotta täyttänyt Kari-Pekka Hietala.

Lapsen kuukausipalkka 5 euroa

Nepal on yksi maailman köyhimpiä maita. Vuonna 2006 päättyneessä sisällissodassa kuoli 15 000 ihmistä, ja maan kouluverkosto lähes tuhoutui. Jälleenrakennusta ja taloudellista kasvua tarvitaan kipeästi, mutta olosuhteet ovat haastavat. Kulkuyhteydet ovat heikot, maasto epätasaista ja vain viidennes maasta on viljelykelpoista.

- Lasten koulunkäyntiä estävät paitsi puuttuvat tai vähävaraisille perheille liian kalliit koulut, myös asenteet. Lapset halutaan pitää kotona työapuna. Lapsen työpanos voi olla ratkaisevan tärkeä perheen pärjäämiselle. Kasvimaan muokkausta, kitkemistä, polttopuiden keräilyä; mitä hyvänsä pienikin lapsi voi tehdä, se myös hänen tehtäväkseen lankeaa, Hietala kertoo.

Vaikka elämä Nepalissa on aineellisesti hyvin niukkaa, ovat lapset siellä samanlaisia kuin täälläkin. Toiset ujoja, toiset rohkeita, mutta yhtäkaikki samanlaisia sirkeäsilmäisiä puuhaajia, jotka seurasivat uteliaana muualta tulleiden vierailua. Yksi oleellinen ero tosin näkyi.

- Vaikka olot olivat usein erittäin vaatimattomia, suorestaan alkeellisia, olivat ilmeet silti iloisia. Aliravittuja lapsia ei juuri näkynyt, mutta lautaselle tulevasta riisistä ja kasvismuhennoksesta ei varmasti kukaan valittanut, Hietala miettii.

- Elintasosta jotain kertoo se, että kivenhakkaaja tienaa rakennuskiviä tehdessään viisi euroa päivässä, ja töihin joutunut lapsi voi tienata Katmandussa viisi euroa kuukaudessa ylöspito mukaanlukien. Kantajat ovat hyvätuloisia, he voivat tienata jopa 10 euroa päivässä, Kari-Pekka Hietala kertoo.

"Tämä on mielekästä!"

- Monesti kapuamisen lomassa mietin kyllä retken mielekkyyttä, mutta ihmisten ystävällisyys, hymyt ja päivien elämykset jättivät unohtumattoman jäljen sydämeeni. Se oli kokonaisuutena erittäin mielekästä, ja retken arvo taitaa vain kasvaa näin perästä päin, Kari-Pekka Hietala toteaa vakavana.

Köyhyys koskettaa eniten maaseutua, jossa elää 80 prosenttia maan väestöstä.

- Joensuun kaupunginkirjastoon avaamani valokuvanäyttely kertoo pääasiassa maaseudun elämästä Nepalissa. Näyttelyn nimi on Everestin varjossa, ja kaikki myytävänä olevien valokuvien tuotto ohjataan lyhentämättömänä Nepalin lasten tueksi, Hietala kertoo.

Huikeita värejä ja maisemia, ja liikuttavia nepalilaislapsia näkyviin tuova näyttely löytyy Muikku-salista, ja on avoinna lauantaihin 2.10. saakka.

Lähteet: YLE Pohjois-Karjala / Siru Päivinen