Onko kuluttaminen ympäristöajattelua?

Säästeliäisyys ei ole trendikästä. Kuluttaminen on taas hyväksi kaikille. Valtio kerää kasvavan kulutuksen kautta verovaransa ja näin pystyy tukemaan muun muassa vihreää politiikkaa. Kuinka väärässä mammani ja vanhempani olivatkaan korostaessaan säästeliäisyyttä, ajattelee Rami Kolehmainen.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Rami Kolehmainen
YLE / Elina Ojanotko

Olen pihi ihminen ja vihreän kestävän kehityksen vastustaja.

Pihi olen aina tiennyt olevani. Pienenä, kun muut kaverit ostivat viikkorahoillaan kaikenlaisia herkkuja, joita himoitsin, minä söin vain porkkanaa ja annoin heidän sitten leikkiä säästöillä ostamillani leluilla. Myöhemmin, kun muut lähtivät kyliltä kaupunkiin juhlimaan ja joivat baareissa valkovenäläisiä, kossuvissyjä ja muita eksoottisilla nimillä varustettuja drinkkejä, minä pihistelin ja kärsin tuhlatessani säästöni Euroopassa muun muassa ranskalaisiin viineihin.

Ruoan suhteen olen erityisen pihi. Saatan syödä samaa ruokaa monta päivää. Ruokani on myös hyvin yksinkertaista. Ei olekaan siis ihme, etten tunnista kaikkia ravintolaruokien makusävyjä. En myöskään ymmärrä sitä, miksi minun tulisi ahtautua tilaan, jossa pitää puhua hiljaa ja istua selkä normaalia suoremmin.

Olen niin pihi, etten käy ravintoloissa syömässä kauniisti aseteltuja vihanneksia ja kolmea herkullista perunaa, kun samalla hinnalla ja ravintoarvoilla syön kotona kolme päivää. Pihiyteni vuoksi syönkin usein yksin kotona, vain haarukkaa käyttäen, ilman valkoista pöytäliinaa ja ilman hymyilevää vedenkaatajaa, jota tarjoilijaksi kutsutaan.

Olen niin pihi, etten käy kahviloissakaan näyttäytymässä. Ei siksi, ettenkö haluaisi myös keskustella ystävieni kanssa julkisilla paikoilla, vaan koska teepussin ja kuuman veden hinnalla juon kuukauden aamuteet kotona.

Ostan kaupasta myös aina kun se on mahdollista halvinta ruokaa ja alennustuotteita, jotka muuten menisivät roskiin. Pihiyteni tulee esille erityisen hyvin vihannestiskillä. Näin syksyllä ja myös talvella ostan vain sipulia, mutta muuten kävelen vihannestiskin ohi. Syynä tähän on se, että esimerkiksi yhden suomalaisen tomaatin hinnalla voin ostaa muoviin pakattuja pakastevihanneksia 250 grammaa tai pullollisen ketsuppia. Vihannestiskiä pidemmän hyllyn eli makeishyllyn kohdalla ostan taas laatusuklaanpatukan sijaan kaksi samankokoista halpapatukkaa.

Korjaan myös sukkiani. Korjaan niitä edelleen, vaikka tiedän monen heittävän roskiin liian likaiset sukkansa, koska uusia saa jo eurolla. Joskus käytän julkisilla paikoilla sukkia, joissa on kaksikin reikää. Saatan käyttää myös t-paitaa, jossa on reikä. Kuvitelkaa! Moni silti luulee kadulla, että olen samanlainen reiättömien vaatteiden kantaja.

Viime aikoina olen löytänyt myös muita kaltaisiani pihistelijöitä. Ylen rahoittama blogi ja radio-ohjelma, Uusi Musta, on haastanut muodinvaikuttajia ja muita ihmisiä käyttämään syyskuussa vain kuutta eri vaatetta. Ekologista ja eettistä ajattelua tukevan haasteen aikana kuuteen vaatteeseen ei kuitenkaan lasketa päällystakkeja, asusteita, kenkiä, alusvaatteita, urheiluvaatteita, yövaatteita tai juhlavaatteita.

Näin myös tv-ohjelman, jossa kierrätystä tukeva nainen loi vanhoista henkareista uudenkaltaisia. Hän käytti tähän spraymaalia, koristenauhoja ja kaikenlaista muuta krääsää.

Niin ikään poliitikot ovat eduskuntavaalien alla alkaneet pihistellä vihreämmän ajattelun nimessä. Ihmisiä neuvotaan esimerkiksi säästämään energiaa ja ajattelemaan luontoa ostamalla monenlaisia uusia laitteita ja tuotteita, joiden verotuloilla tuetaan ympäristöajattelua. Olenkin tajunnut, että pihiyteni lisäksi en ole myöskään vihreän ajattelun tai kestävän kehityksen tukija, sillä pyrin olemaan kuluttamatta.

Lähteet: Rami Kolehmainen / YLE Turku