Koljatista tuli Daavitti

Jari Tervo on huumorimies, senhän tietävät kaikki. Ja parhaimmillaan pistämätön: sana on hallussa ja kynä myös.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Torstaina ensi-iltansa saava näytelmä perustuu Jari Tervon romaaniin, jonka päähenkilö on pääministeri Pekka Lahnanen.
Yle

Kirjailijana Tervo on tarttunut niin rikolliseen rupusakkiin kuin lähimenneisyyden käännekohtiin. Romaaneista komein on Kekkosteos Myyrä. Se on häkellyttävän taitava kaunokirjallinen suoritus ja älykäs historian analyysi. Myös Myyrän parin vuoden takainen teatterisovitus (ohjaus. Milko Lehto) Helsingin kaupunginteatterissa toimi hyvin.

Koljatin on samaiseen teatteriin ohjannut Raila Leppäkoski. Hänkin on huumorinainen, se tiedetään. Yhteistyö vaikkapa Ulla Tapanisen kanssa stand-upin tiimoilla on naurattanut koko joukkoa suomalaisia. Mutta sitten on se vaikea huumorin laji, jota poliittiseksi satiiriksi kutsutaan, ja jota Tervon Koljatti edustaa.

Matti Vanhanen on toki valmis poliittisen satiirin kohde. Tämä viinaa kittaavan kansan maitoa juova entinen pääministeri. Naisiin menevä ikuinen selittelijä, jähmeä hujoppi, jonka Tervo nimesi Koljatiksi.

Tervon kirja oli sentään törkeä ja ilkeä. Vaivoin naamioitu todellisuuden henkilö oli upotettu kansalliseen alitajuntaan, resuamaan nettikeskustelun älykkyystasolle vajonneessa ympäristössä. Tervon raivossa oli jotain vanhaa Hannu Salamaa. Synkkä sappi kiehui ihmemaa Suomen todellisuudelle. Mietin silti lukiessani, miksi vaivautua moista mollaamaan? Oikea Mattihan on tarua ihmeellisempi.

Näytelmä on astetta ongelmallisempi. Dramaturgia sinänsä toimii, mikäli teksti kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, esitys on aika ikävystyttävä ja kiusaannuttava kokemus. Hieno näyttelijä Antti Virmavirta ryntäilee resupetterinä ympäri lavaa, parhaansa tehden. Parhaansa tekee muukin ensemble. Kontulassa käydään ja Putinille irvitään. Mutta valmista ei tule.

On kuin ohjaajan otteesta uupuisi tunne. Tapahtumat vyöryvät näyttämöllä, ne hauskatkin, jotenkin etäisesti. Vain tyypitellyt hahmot toimivat. Sen sijaan tarinan "normaalit" ihmiset eli Lahnasen avustajat (Jari Pehkonen ja Sanna-June Hyde) on heitetty kieppumaan hirviögallerian keskelle vailla mahdollisuutta onnistua. Entä mitä tällä kaikella tahdotaan sanoa? Ei kai vaan sitä, että kansa on tyhmää ja päättäjät myös? No huh-huh.

Politiikka sinänsä on tämän syksyn juttu helsinkiläisissä teattereissa. Sääli vain, että paljon kirkkaammat poliittiset analyysit, KoKo -teatterin Varjofinlandia (ohjaus: Anna Veijalainen) ja Helsingin YT:n Valtuusto (ohjaus: Susanna Kuparinen), ovat jo poistuneet ohjelmistosta. Koljatin ensi-iltakatsomossa oli Halosta, Zyskowiczia ja Sasia; ennakossa oli nähty Mikael Jungner esikuntineen. Olisivatko KoKon ja YT:n rujot provokaatiot liikuttaneet enemmän heitäkin, lähinnä kohteliaasti Koljatille aplodeeranneita?

Niin, ei voi mitään: Koljatista tuli Daavitti. Naurun kohde alkoi säälittää ja persut voittivat tämän erän.

Jaana Semeri

-tv-tuottaja ja toimittaja YLE Kulttuurissa. Rakastaa elokuvia, teatteria ja kirjoja. Mutta ei aina. Toisin kuin muotia, käsitöitä ja kissoja.