Alivaltiosihteerin virallinen juhlahaastattelu

Alivaltiosihteerin virallinen ohjelma on tarjonnut sanaleikkien siivittämää radiohupailua jo 20 vuotta. Suomen kieli on Simo Frangénille, Pasi Heikuralle ja Jyrki Liikalle ystävä ja muovailuvahaa.

kulttuuri
Alivaltiosihteeri-ryhmä.
Mika Kanerva

6.6.1990 lähetettiin ensimmäinen Alivaltiosihteeri-ohjelma Radiomafian taajuudella. Alivaltiosihteeri ihastuttaa nykyisin Radio Suomessa aina perjantaisin ja sunnuntaisin.

Suomen virallisen ohjelman alku oli yksi puhelinsoitto. Radiopomo Jukka Haarma soitti Frangénille ja kysyi voisiko supliikkina tunnetuksi tullut Alivaltiosihteeri-yhtye tehdä myös radio-ohjelman.

Yhtyeen keikoilla oli kuultu jo hupailuja kappaleiden välissä. Yhtye kutsui niitä välitempuiksi.

- Kaikilla oli se näkemys, että tehdään jotain hauskaa. Radiossa ohjelmaan kuului luontevasti musiikkia ja puhetta.

Ohjelmaa tehtiin suorana lähetyksenä aluksi Pasilasta.

- Pari kuukautta menimme junalla Helsinkiin, mutta sitten keksimme, että Tampereellakin on studio. Ei tarvinnut enää matkustaa, kolmikko muistelee.

Virallisuus periytyi lavaesiintymisestä

Alivaltiosihteeri on virallinen radio-ohjelma. Virallisuus tuli miehille bändin etsikkoajan jälkeen.

- Koitettiin semmoista, että meillä oli nahkarotsit, mutta se oli vaivaannuttavaa, Heikura muistelee.

Kun rokkitähtenä liikehdintä nahkatakissa ei miehille istunut, oli kokeiluissa mukana myös ristiinpukeutumista.

- Yksi keikka esiinnyttiin niin, että kaikilla yhtyeen miesjäsenillä oli naisten vaatteet ja korkokengät, Pasi Heikura muistelee.

- Paitsi minulla! Jyrki Liikka tarkentaa.

- Yhtyeen silloisella laulajalla Satu Kurvisella oli sitten miesten vaatteet, Pasi Heikura sanoo.

Virallinen linja alkoi pikkutakkikokeilulla. Siitä sitten siirryttiin luontevasti pukuihin. Se tuntui miehistä omimmalta.

- Puku päällä olevan ihmisen pitää vain seistä ja sehän on rock. Se helpotti. Ei tarvinnut liikkua ja riehua, vaan voi olla oma itsensä ja puhkua sitä rokkienergiaa, Heikura jatkaa.

Alivaltiosihteerin aikataulu pitää

Alivaltiosihteeri-ohjelman teossa on selkeät sovitut työajat. Kaikki on muotoutunut rutiiniksi. Vapaat radio-ohjelmatyöntekijät voisivat tehdä töitään koska vaan, mutta rutiini rauhoittaa myös aikuista miestä.

- Vaikka me voisimme olla kuinka boheemeja, me olemme luoneet työympäristöstämme samanlaisen kuin kaikista muistakin työpaikoista.

- Ehkä joskus vähän vitsinkin nojalla. Jossain vaiheessa aloimme pitää pikkujouluja ja kevätkaronkkoja, niin kuin oikeillakin työpaikoilla.

- Rutiinit antavat luovuudelle puitteet, joissa se voi kukkia parhaiten, Pasi Heikura sanoo.

Työmetodi on todettu toimivaksi. Miehet kokoontuvat pöydän ääreen ja alkavat heitellä ideoita. Jossain kohtaa niitä kirjoitetaan ylös sana kerrallaan, pilkku kerrallaan. Kaikki valitsevat kappaleita ja tekevät teostoraportteja. Kaikki hommat on jaettu tasan.

- Paitsi palindromit on enemmän Pasin ja Simon heiniä, aivot ovat sillä lailla omituiset, että ne pystyvät suoltamaan palindromeja tosta vaan, Jyrki Liikka sanoo.

- Ei, vaan minun ja Pasin aivot ovat normaalit ja kaikilla muilla on omituiset aivot, koska ne puhuvat vain etuperin, Simo Frangén sanoo.

Sanaleikkejä ja ajankohtaisuuksia

Kun Alivaltiosihteerin miehiltä kysyy mistä ideat kumpuavat, saa tyhmään kysymykseen paljon hyviä vastauksia.

- Me keksitään ne, Simo Frangén toteaa.

- Suomen kieli on meille sanaleikkikenttä, Jyrki Liikka sanoo.

- Sateenkaaren päässä ontossa tammessa ne odottavat, ja joka maanantai ne noudetaan.

Yksi keino pitää yli 20-vuotias radio-ohjelma kiinnostavana, on se että ammennetaan ajankohtaisista aiheista.

- Monet ideat tulevat päivän lehtiä selaamalla, radiota selaamalla, televisiota selaamalla ja tämän ajan ihmisiä selaamalla, Frangén sanoo.

- Jos vaikka asia, esimerkiksi jätevesiasia on pinnalla, niin sitä ei tarvitse pohjustaa, koska kaikki tietävät mistä on kyse, Liikka antaa esimerkin.

- Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä ei voi tehdä sketsiä, koska kaikki eivät teosta tunne, Heikura tiivistää.

Kirjoissa on hyvä äänentoisto

Alivaltiosihteerin radiohupailuista on koottu kirjoja vuodesta 1996. Kun uusinta teosta selailee, alkaa päässä kuulua tutut äänet. Kirjassa on ihmeen hyvä äänentoisto.

- Oletko sinä lukenut parvekkeella ääneen niin, että naapuri hakkaa päätään seinään? Simo Frangén kysyy.

- Onko ääniä kuulunut jo pitkään? Jyrki Liikka kysyy huolestuneena.

Kirjat ovat sketsien käsikirjoituksia. Ei siis ihme, jos jonkinlaista päänsisäistä äänentoistoa lukuhetkessä on havaittavissa. Käsikirjoitukset on mapitettu ihan alusta saakka. Jyrki Liikalla on hyllyssään 43 mappia.

- Yritämme tunkea ne niin täyteen tavaraa, että välttämättä kaikki ei aukea heti ensi kuulemalta.

- Hyvin se on toiminut, henkilökohtaisesti ja makrokosmoksen tasolla, Pasi Heikura sanoo.

Juhlahumua ja tulevaisuuden visioita

19. lokakuuta Tampere-talossa nähdään ja kuullaan Alivaltiosihteerin virallinen juhlashow. Timo Suomen idea tehdä Alivaltiosihteeri-spektaakkeli oli miesten mielestä niin villi, että he suostuivat.

Frangén, Heikura ja Liikka lukevat hupailuja pöydän äärellä ja Riku Niemi Cool Mambo soittaa väliin. Solisteina kuullaan muun muassa Marjo Leinosta, Sinikka Sokkaa, Kari Peitsamoa ja Jorma Kääriäistä.

- Kuulostaa kyllä siltä, että me ei keksitä itse mitään. Ilman Jukka Haarmaa ohjelmaa ei olisi ja ilman Timo Suomea ei oltaisi myöskään Tampere-talossa. Kiitos, pojat! Jyrki Liikka kiittelee.

20-vuotisjuhlakirjan esipuheessaan Alivaltiosihteeri toteaa, että 40-vuotisjuhlajulkaisu on jo puolessa välin. Miten Alivaltiosihteerin tulevaisuus siis näyttäytyy?

- Tulevaisuus on usein sellainen asia, joka selviää kun katsoo kristallipalloon, Jyrki Liikka sanoo.

- Selviää sitten tulevaisuudessa miten sen kanssa on käynyt, Frangén analysoi.

- Tulevaisuus on sellainen, että se näyttäytyy meille jälkikäteen historiana katsoteltuna, Heikura pohtii.

Simo Frangén näkee tulevaisuuden sana kerrallaan.

- Samalla tavalla kuin me tehdään yksittäistä sketsiä sana kerrallaan ja lause kerrallaan. Tässä edetään sketsi kerrallaan, vuosi kerrallaan, viisivuotiskausi kerrallaan ja kaksikymmenvuotiskausi kerrallaan. Näin se etenee.

Lähteet: YLE Tampere / Mari Vesanummi