Läheisten seura pitää veteraanin vetreänä

Veteliläinen 85-vuotias sotaveteraani Antti Heikkilä virkistyy aina, kun hän kaivaa pensselit esiin. Veteraanin päivät kuluvatkin maalaten ja maailman menoa seuraten. Yksinäisyys ei vaivaa, kun tytär piipahtaa kylään ja poikakin asuu naapurissa.

sotaveteraanit
Sotaveteraani Antti Heikkilä.
Eläkkeellä Heikkilän aika on kulunut maalauksen, metsästyksen, lenkkeilyn ja autojen entisöinnin parissa.YLE / Kalle Niskala
Kuvassa sotaveteraani, veteliläinen Antti Heikkilä.
Lämpimät suhteet läheisiin ja mielekäs harrastus pitävät veteliläisen sotaveteraani Antti Heikkilän virkeänä.

Heikkilän taisteluille tuli lyhyt loppu. Veteliläinen haavoittui jatkosodan viimeisissa kahakoissa Karjalankannaksella. Mies ehti olla rintamalla vain neljä päivää, mutta taistelu jätti ruumiiseen muistot loppuiäksi. Kranaattikeskityksen sirpalesuihku teloi käden ja jätti sirpaleita ympäri kehoa.

- Sirpaleet eivät ole juuri elämää haitanneet. Toinen jäi muistoksi jonnekin keuhkoihin, toinen selkään. Sanoivat sitten minulle jäljestä päin, että kaksi olisi jäänyt ehjäksi meidän ryhmästä. Niin visuhun meni se sakki. Se oli semmoinen paikka, että miesten meno oli siinä aika isoa...

Oikeaa kättä Heikkilä sairasti toista vuotta, ennen kuin se saatin korjattua. Sodan jälkeen Heikkilä raivasi Vetelin Viisteenkylään kylmästä tilasta itselleen noin 12 hehtaarin viljelytilan. Elämäntyö vilahti pienviljelijänä ja maitotilallisena.

Juttuseura vähissä

Veteraanien rivit ovat harventuneet. Keski-Pohjanmaalla on elossa noin 1600 veteraania, joista kolmisensataa on sotainvalideja. Joka kylältä ei löyty enää löydy kohtalotovereita. Oman poikansa naapurissa asustava Heikkilä ei kuitenkaan valita yksinäisyyttä.

- Tulen toimeen hyvin itseni kanssa, joten en minä niin kovasti juttuseuraa kaipaa. Soittelen kyllä lapsilleni usein ja seuraan maailman menoa aika tiiviisti. Siinä menee nätti puolipäivää. Invalideissa on samanhenkistä ja -ikäistä sakkia. Samat vaivat on nähty ja se yhdistää, Heikkilä tuumii.

Harrastuksista mieluisin on maalaus. Emäntäkoululla Heikkilällä on parhaillaan isohko näyttely. Esillä on useita muotokuvia ja maisematauluja.

Sotaveteraaneille ei ole aina arvostusta herunut. Veteraanipiireissä muistetaan kyllä 1970-luku, kun sotaveteraanius oli melkein kirosana. Nyt ansaittua arvostus on jo tarjolla.

- Ei sitä nyt tarvitse puolijumalaksi nostaa, ihmisiähän menkin ollaan ja tehty vain se, mikä meidän oli silloin tehtävä, Heikkilä pohtii.

Lähteet: YLE Keski-Pohjanmaa / Iina Kluukeri