1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. terveys

Alkoholista vyötärölle monen kilon makkara

Alkoholi on yksi keskeinen syy suomalaisten lihomiseen. Erityisesti alkoholista saatu ylimääräinen energia kertyy rasvakudokseksi vyötärön seudulle.

Alkoholista on tullut merkitsevä energiansaannin lähde, varoittaa Suomen sydänliiton puheenjohtaja Matti Uusitupa juuri julkaistuihin ravitsemussuosituksiin viitaten.

- Alkoholi sisältää varsin runsaasti energiaa, 7 kilokaloria grammaa kohti ja kun sitä runsaasti käytetään niin kyllä se tuppaa myös lihottamaan, Uusitupa sanoo.

Suosituksissa korostetaankin kohtuullisuutta tilanteessa, jossa väestön lihominen on yksi suurista terveysuhista. Suomalaisten alkoholin saanti on noussut noin 6 litrasta 1960-luvun lopulta nyt noin 10 litraan henkilöä kohtaan vuodessa.

Alkoholi näkyy painoindeksissä ja vyötäröllä

Akatemiatutkija Satu Männistön tutkimusten mukaan alkoholi näyttäisi olevan yksi tärkeä syy suomalaisten lihomiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan keskimäärin 2–3 alkoholiannosta päivässä juovien miesten painoindeksi oli 1,5 yksikköä ja vyötärönympärys 4,5 senttimetriä suurempi kuin raittiilla. Yksi painoindeksiyksikkö vastaa noin 3 kilogrammaa painossa.

Naisista laihimpia ja vyötäröltään pienimpiä olivat ne, jotka kuluttivat 0,5–1 alkoholiannosta päivässä. Lihavimpia ja vyötärönympärykseltään suurimpia olivat ne naiset, jotka joivat vähintään kolme alkoholiannosta päivässä. Eniten alkoholia juoneilla naisilla painoindeksi oli 1,5 yksikköä ja vyötärönympärys 5,1 cm suurempi kuin raittiilla.

Alkoholista saatu energia lisää päivittäin saatua kokonaisenergiaa. Erityisesti alkoholista saatu ylimääräinen energia kertyy rasvakudokseksi vyötärön seudulle. Tämä on terveyden kannalta vaarallisempaa kuin reisiin ja pakaroihin kertyvä rasva.

Viime vuosina suomalaisten vyötärönympärys on kasvanut enemmän kuin painoindeksi. Erityisen tärkeää olisi tutkia alkoholin ja lihavuuden välistä yhteyttä nuorilla, koska he ovat tällä hetkellä se ikäryhmä, jonka lihomisesta ollaan erityisen huolissaan.

Ylipainosta satojen miljoonien lasku

- Suomessa ylipaino aiheuttaa vuosittain arviolta 300 miljoonan euron ylimääräiset kustannukset. Ne syntyvät lisääntyvään diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvistä sairaala- ja lääkehoidoista, sanoo tutkimusprofessori Markku Pekurinen.

Ylipainon vähentäminen onkin merkittävä keino hillitä terveydenhuollon menojen kasvua.

Ylipaino aiheuttaa tulonmenetyksiä myös ylipainoisille itselleen lisäämällä pitkäkestoisia sairauspoissaoloja. Ylipainosta aiheutuvien menojen kasvua voidaan hillitä, jos toimenpiteet kohdistetaan lievästi ja merkittävästi ylipainoisiin. Heitä on väestössä enemmän kuin vaikeasti lihavia ja heidän on helpompaa pudottaa painoaan. Lisäksi lievästi ja merkittävästi ylipainoiset aiheuttavat — yllättävää kyllä — suuremmat lisäkustannukset terveydenhuollolle kuin vaikeasti ylipainoiset.

Lievästi ylipainoisiksi luetaan heidät, joiden painoindeksi on 25–30, merkittävästi ylipainoisiksi, joiden painoindeksi on 30–35, ja vaikeasti ylipainoisiksi painoindeksiltään yli 35.

Hinta ja vero purevat ylipainoon sekä alkoholin kulutukseen

Hinta- ja veropolitiikka on tehokkain ja helpoimmin käytettävä instrumentti väestön ylipainon vähentämiseen. Parhaimmat tulokset saadaan, kun aktiivista hintapolitiikkaa, kuten terveellisen ruoan lievää verotusta, tuetaan muilla toimenpiteillä: esimerkiksi terveyskasvatuksella, rajoittamalla epäterveellisen ruoan mainontaa, ja kehittämällä elinympäristöä vaikkapa liikuntaa suosivaksi. Samat lainalaisuudet pätevät myös alkoholiin, kulutuksen kasvu lisää haittoja, ja toimenpiteet joilla kasvua saadaan alas, vähentävät niitä.

- Toimenpiteet pitää kohdistaa koko väestöön, ei vain riskiryhmään, korostaa tutkija Pia Mäkelä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta.

Samat lainalaisuudet pätevät myös alkoholiin, toimenpiteet pitää kohdistaa koko väestöön.

Alkoholin mielikuvamainontaa koskevassa keskustelussa esitetään usein, että alkoholihaittojen torjunta pitäisi kohdistaa riskiryhmiin. Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että alkoholihaittojen määrä on läheisessä yhteydessä alkoholin kokonaiskulutukseen ja päinvastoin: kokonaiskulutuksen rajoittaminen on tehokas keino haittojen vähentämiseen. Lisäksi suurkuluttajat eivät ole mikään erillinen saareke, vaan heidän määräänsä vaikuttaa alkoholin kulutus koko väestössä.

Äärimmäisistä suurkuluttajistakin suuri osa mieltää itsensä kohtuukäyttäjäksi. Lisäksi vakavien alkoholiongelmien syntyminen on prosessi, jossa kulutus muuttuu ongelmalliseksi vasta vuosikymmenien myötä, kun tapoja on enää vaikea muuttaa.