Nano nano - unohtuiko kehityshuumassa turvallisuus?

Synteettisten nanomateriaalien määrä kasvaa vauhdilla. Niiden turvallisuudesta tiedetään vielä vähän tai ei ollenkaan. Suomessa aloittaa toimintansa vuoden alusta määräaikainen nanoturvallisuuskeskus, joka toimii Työterveyslaitoksen yhteydessä.

tiede
Päärynöitä laatikossa.
Eteläkorealainen maanviljelijä Eom Jung-ui ja nanoteknologiayhtiö SM Nanotech tuottivat tammikuussa 2009 kultaa sisältäviä päärynöitä. Päärynät sisälsivät kultaa 0,05-0,14 milligrammaa kultaa kiloa kohden ja yhden päärynän hinta oli noin kymmenen euroa.EPA / Yonhap

Millimetrin miljoonasosan mittakaavassa muokataan ja tuotetaan uusia aineita. Nanomateriaalit ovat riittoisia. Kun paljon pienemmällä massamäärällä saadaan sama tulos kuin isompaa materiaalia käytettäessä, kiinnostaa se teollisuutta. Nanoteknologia onkin tullut vaivihkaa vahvasti jo ihmisten arkeen.

Iholla, vaatteissa, ilmassa

Aurinkorasva ei olekaan enää perinteistä valkoista mönjää naamalla, vaan kirkasta voidetta, joka sisältää nanokokoisia titaanidioksidipartikkeleita. Vaatteet on käsitelty aineella, joka hylkii likaa tai tappaa bakteerit.

Uusi tekniikka on tulossa vauhdilla myös elintarvikepakkauksiin, jotka kertovat kohta, onko esimerkiksi piimä pilaantunutta. Turvallisuusriskit liittyvät partikkelien pieneen kokoon, siihen miten ne ympäristössä ja ihmisessä käyttäytyvät.

Ihminen itse aiheuttaa toiminnallaan jo paljon nanoluokan hiukkasia esimerkiksi liikenteessä. Niiden haitoista on kiistatonta näyttöä. Aiheuttavatko myös uudet synteettiset, teollisesti valmistetut nanohiukkaset myös jotain, mistä meillä ei ole aavistustakaan? Siitä kaivataan nyt tutkimustietoa. Asbestikin oli aluksi vain kätevä rakennusaine, kunnes terveysongelmat ilmenivät.

Missä Suomen nanostrategia?

Suomessa nanovallankumousta turvallisuusnäkökulmasta on seurannut erityisesti Työterveyslaitos. EU-tasolla nanoturvallisuutta koordinoiva professori Kai Savolainen kaipaakin Suomeen kunnon nanostrategiaa.

- Nanotutkimuksen lähtökohta on ollut paljolti se, mikä kiinnostaa teollisuutta ja tukee innovaatioita. Kun tutkitaan perusfysiikkaa tai materiaalien funktionaalisuutta, ei siinä ensimmäiseksi tule mieleen, mitä terveys- tai turvallisuushaittoja niillä voisi olla. Se nähdään turhana kulueränä, Savolainen sanoo.

Suomen nanoprojekteihin on sijoitettu viime vuosina kymmeniä miljoonia euroja. Turvallisuustutkimukseen on investoitu vain noin yksi prosentti. Muissa nanoalan tutkimusta tekevissä maissa sijoitetaan noin kolme prosenttia turvallisuustutkimuksiin.

Vakuutusyhtiöt tietävät riskit

- Riskit ovat olemassa. Reaktiivisia materiaaleja voi räjähtää. Entä altistuvatko yritysten työntekijät? Haittavaikutukset ihmisiin voivat tulla esiin vasta vuosien kuluttua, Savolainen pohtii.

Savolainen varoittaakin viranomaisia ja poliitikkoja suhtautumasta nanoteknologiaan ja sen turvallisuuskysymyksiin samanlaisella ylimielisyydellä kuin miten 1990-luvulla suhtauduttiin geenimuunneltuun ruokaan. Kuluttajat äänestivät lopulta jaloillaan.

Savolainen painottaa, ettei turvallisuuskysymyksistä saa tulla innovaatioiden este, mutta vastuullisten yritysten pitäisi turvallisuuskysymykset varmistaa. Se, miten suuri riski nanoalaan vielä liittyy, näkyy hyvin kansainvälisten jälleenvakuutusyhtiöiden toiminnassa.

- Niiden määräykset vakuutusehtojen täyttämiseksi nanoteknologiayrityksille ovat niin tiukat, ettei sellaisia Työterveyslaitos uskaltaisi edes ehdottaa. Kun tiedetään niin vähän, niin riskit ovat myös suuret, savolainen toteaa.

Lähteet: YLE Uutiset/Arto Nurmi