Lottaperinnettä vaalitaan Pieksämäellä

Pieksämäkeläinen Anna-Liisa Väisänen vaalii vanhempiensa muistoa paikallisen Lottaperinneyhdistyksen kautta. Perinnelotta muistaa myös sodanjälkeisen ajan, jolloin lottien toiminnasta ei saanut puhua ja lottien tunnusmerkit oli hävitettävä.

Pieksämäki
Anna-Liisa Väisänen vanhempiensa kuvan äärellä.
Anna-Liisa Väisänen vanhempiensa kuvan äärellä.Yle Etelä-Savo

Pieksämäen Seudun Lottaperinneyhdistys emännöi viikonloppuna Suomen Lottaperinneliiton liittokokousta ja hengellisiä päiviä. Ohjelmallisen viikonlopun lomassa tavataan tuttuja ja muistellaan menneitä.

Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Anna-Liisa Väisänen pitää tärkeänä, että entisillä lotilla, pikkulotilla ja lottien lapsilla on paikka, jossa voi purkaa sanoiksi yhteistä historiaa.

- Oma äitini oli lotta, samoin tätini ja kaksi kummia. Äitini toimi Pieksämäellä muonituslottana ja kertoi meille lapsille, millaista aikaa ennen elettiin. Äitini muisteli, miten he eräänkin kerran olivat Pieksämäellä järjestämässä ruokailua yöllä tuleville evakoille. Oli järkyttävää katsella lapsia ja vanhuksia, jotka olivat väsyneitä ja ahdistuneita. Itku siinä äidillekin tuli.

- Mutta kyllä äiti kertoi, että lottatoiminta oli myös iloista toimintaa. Siellä tehtiin yhdessä vapaaehtoisesti työtä tunteja laskematta, lisää Väisänen.

Rankat sotakokemukset eivät unohdu

Perinnelotta Anna-Liisa Väisänen tietää, että kaikki sodassa olleet eivät ole pystyneet puhumaan sotakokemuksistaan vieläkään.

- Kun lottajärjestö lakkautettiin, käskettiin lottia hävittämään lottien tunnukset, puvut, merkit ja valokuvat. Raskaiden kokemusten jakaminen on nyt erityisen tärkeää perinneyhdistyksen jäsenille.

- Meidän toiminnassamme on vielä paljon ihmisiä, jotka kertovat, että eivät ole uskaltaneet puhua lottatyöstä kiellon ja loanheiton jälkeen mitään. Siitä jäi sykkyrä sydämeen samoin kun rintamalla olleille sotamiehille. Vaikka ei haavoittunut ulkoisesti, haavoittui sisälle päin.

- Ja vieläkin joukossamme elää lapsia, jotka eivät tiedä äitiensä lottakokemuksista talvi- ja jatkosodan aikana mitään, tietää Anna-Liisa Väisänen.

Lottapuvuista veljille housuja

Väisänen eli omaa lapsuuttaan Pieksämäellä maalaistalossa, jossa ruokaa riitti niukoista ajoista huolimatta. Isä oli sodassa läääkintämiehenä, mutta ympärillä oli turvallinen ilmapiiri, sillä äidin lisäksi turvana oli muita suvun vanhempia.

- Koska isä oli sodassa, minulla ja isällä ei koskaan ollut sellaista suhdetta kun nykyään vanhemmilla ja lapsilla. Kyllä minä olin isälle tyttärenä rakas, mutta siitä ei puhuttu. Sota-ajoistakin isä oli aivan hiljaa, muistelee pieksämäkeläinen.

Viikonloppuna perinnelotta vaalii vanhempiensä muistoa pukeutumalla lottapukuun, jota koristaa äidin lottamerkki.

- Äitini onneksi säilytti lottamerkin, vaikka lottapuvuista tehtiin veljilleni housuja.

Lähteet: YLE Etelä-Savo