Maatalouden lakiviidakko ihmetyttää

Mikko Ruskeala pohdiskelee pakinassaan maataloutta kaikenlaisten säädösten, sääntöjen ja lakien puserruksessa. Kohta varmaan kielletään kanankakkakin kukkapenkkien lannoittamisessa, Ruskealan tuumii.

lainsäädäntö
Mikko Ruskeala.
Mikko Ruskeala.YLE / Lahti

Minua on pitkään mietityttänyt, mitähän lainlaatija on ajatellut säätäessään maatalouteen liittyviä lakeja. Etenkin EU-tarkastuksissa lakiviidakko on niin monimutkainen, että lähes joka asialle on oltava oma tarkastajansa, koska yksi ihminen ei enää voi hallita koko pykäläviidakkoa.

Maatalouden EU-tarkastuksissa yksi tietää pelloista, toinen eläimistä ja kolmas elintarvikehygieniasta. Viljelijän pitäisi tietää nämä kaikki, vaikka unissaan, koska hän on vastuussa, jos virheitä sattuu.

Aikanaan, kun Suomesta ei löytynyt niin paljon virheitä kuin eteläeurooppalaisilta maatiloilta, täällä lisättiin tarkastajien määrää. Ei uskottu, että Suomessa halutaan olla rehtejä näissä asioissa.

Ja onpa käynyt niinkin, että tarkastajat tarkastavat omia töitään. Muutamia vuosia sitten tiloille lähetettiin uudet digikartat, jotka oli tehty ministeriössä. Viljelijöitä pyydettiin hyväksymään tai korjaamaan ne. Jos ei tehnyt mitään, kartat tulivat voimaan. Myöhemmin TE-keskuksen tarkastajat kävivät katsomassa, oliko digikartat tehty oikein. Toisin sanoen, TE-keskuksen, joka on nykyisin ELY-keskus, tarkastajat tarkastivat ministeriön tekemiä karttoja, ja jos niissä oli virhe, sanktiot tulivat viljelijälle.

Näillä menetelmillä tarkastajilta ei heti työ lopu, mutta mielestäni näille järjettömille tarkastuksille ja maksuille olisi muutakin käyttöä.

Lähiruuan eteen lainsäätäjä on tehnyt kovasti töitä - että ruuan saanti kuluttajille tehtäisiin mahdollisimman kalliiksi. Mitähän lainsäätäjä on ajatellut säätäessään lain, joka kieltää vakuumiin pakatun lihan myynnin, jos myymälän talousvedestä ei ole hyväksyttävää analyysiä? Liha on kuitenkin leikattu ja pakattu jossain muualla. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka.

Viime viikolla selvisi sitten, että lainsäätäjä ei ole ajatellut yhtään mitään säätäessään tällaisia lakeja. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Auli Pakarinen totesi, että hallituksen lakiesityksissä arvioidaan erittäin harvoin sitä, mikä vaikutus lailla on kansalaisiin.

Lähtökohtana pitäisi olla, että aina arvioidaan ensin, miten säädettävä laki vaikuttaa kansalaisiin. Nyt vaikuttaa siltä, että eduskunta ei välitä kansasta säätäessään vuosittain yli kymmenentuhatta lakipykälää. Kun lakiesityksen pituus on keskimäärin 22 sivua, on aivan varmaa, että edustajat eivät niitä kerkeä lukemaan. Näyttää vakavasti siltä, että olemme siirtymässä kovaa vauhtia yhä enemmän virkamiesvaltaan.

Toivottavasti seuraavalla vaalikaudella tähän järjettömään lakitehtailuun saadaan jotain järkeä, ettei tarvitse kauhulla odotella, että ympäristöminiteriöstä tulisi ukaasi, joka kieltäisi kanankakan käytön kukkapenkissä.

Lähteet: Mikko Ruskeala