C-kasettien aarteet digiarkistoon

Kansalliskirjaston digitointikeskus taltioi Suomessa julkaistuja C-kasetteja digitaaliseen muotoon. Kymmenessä kuukaudessa haurastuvilta nauhoilta siirretään digitaalisiin tietokantoihin kymmeniä tuhansia julkaisuja. Joukossa on myös aineistoa, jota kukaan muu ei pelastaisi.

Kotimaa
Hitachi-merkkinen C-kasetti.
Arja Lento / Yle

Digitoija Mikko Tarmia on kuunnellut syyskuun alusta asti lukemattomia virsiä, kansanlauluja ja aikanaan kaupoissa pyörineitä mainoksia.

- Hauskin mitä on tullut vastaan, on keilailijan rentoutusohjeet, Tarmia nauraa.

Kansalliskirjastolla on kaikki Suomessa vuoden 1981 jälkeen julkaistut äänitteet eli 160 000 kappaletta, kertoo digitointihankkeen suunnittelija Juha Korvenpää.

- Sitä ennen julkaistuja äänitteitä on ostettu levykokoelmista. Kansalliskirjastolla on Suomen toiseksi suurin äänitearkisto Yleisradion jälkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä hankerahoituksella Mikkeliin palkattiin 36 työntekijää 10 kuukaudeksi digitoimaan mennyttä aikaa. Kansalliskirjaston digitointikeskus kirjaa huolellisesti kaikki kasettien tekijätiedot ylös ja skannaa jopa kannet myöhempien sukupolvien muistoksi.

Materiaalia ei arvoteta, vaan alkeellisimmatkin omakustanteet taltioidaan, sanoo suunnittelija Juha Korvenpää.

- Ei tätä kukaan muu tekisi. Kaupallisella puolella ei ole kiinnostusta tällaiseen materiaaliin. Ja on sitä saanut itsekin kaikenlaista kuunnella, huoltoasemilla myytyjen kasettien ei niin onnistuneita cover-versioita.

Digiarkistot kaikkien käyttöön

C-kasetti oli 70- ja 80-lukujen hittituote. Niitä oli halpa tehdä, helppo monistaa ja niitä pystyi kuuntelemaan melkein missä tahansa. Vanhimmat alkavat olla jo tiensä päässä.

- Me yritämme pelastaa huonokuntoisemmatkin nauhat, sanoo Mikko Tarmia.

Näitä aarteita ei aiota jättää vain tutkijoiden riemuksi. Parhaillaan kehitetään järjestelmää, jolla kuka tahansa voi päästä helposti kuuntelemaan taltioituja helmiä.

- Aloitamme ensi vuonna pilottiaineistolla, ja muutaman vuoden kuluessa järjestelmä kaikelle materiaalille on luotu, Juha Korvenpää lupaa.

Digitointi- ja konservointikeskuksen johtaja Maj-Lis Bremer-Laamanen on tyytyväinen, että arkistot tulevat digitaalisina helpommin ja nopeammin tutkijoiden ja kansalaisten ulottuville.

- 1980-luku ja aika siitä taaksepäin on monelle nuorelle ihan musta aukko. Näillä aineistoilla sitä aukkoa on nyt mahdollisuus täyttää.

Äänitteiden lisäksi Mikkelissä digitoidaan sanoma- ja aikakausilehtiä, kirjoja ja pergamentteja jopa keskiajalta asti. Bremer-Laamanen toivoo, että opetusministeriön hankerahoituksen jälkeen Mikkeliin saataisiin pysyvämpää rahoitusta, sillä digitoitavaa riittää.

- Meillä on jo nyt verkossa teollisuuden pienpainatteita, joista voi nähdä muotia, lentokoneita ja lypsykoneitakin.

Lähteet: YLE Uutiset / Marjo Pirilä