Ylellä oli Suomen sodissa merkittävä rooli

Radion rooli talvi- ja jatkosodassa on koottu yksiin kansiin. Lasse Vihosen kirjoittama teos kertoo Yleisradion merkityksestä sekä kansalaisten kannustajana ja viihdyttäjänä että osana suoranaista sodankäyntiä.

kulttuuri
Kaksi miestä lehtiä lukemassa ja radiota kuuntelemassa.
Erkki Lehtonen/YLE

Lasse Vihonen tutustui sota-ajan radio-ohjelmiin työssään Yleisradion radioarkiston päällikkönä. Hän oli myös haastattelemassa radioveteraaneja, kun Yleisradio vuonna 1993 järjesti näyttelyn Radio sodassa. Kun Vihonen jäi viime vuonna eläkkeelle, tuttu aihe houkutteli kokoamaan tiedot kirjaksi.

Teos Radio sodissamme 1939 - 1945 kertoo toisaalta, miten Yleisradio toimi osana Saksan ilmavoimien radiomajakkajärjestelmää, ja toisaalta, miten Suomisen perhe -kuunnelmasarja ja aseveli-iltojen musiikki lohduttivat suomalaisia ankeina aikoina.

- Varsinkin jatkosodan alkuvaiheessa Yleisradion ohjelmiin tai kantoaaltoon kätkettyinä lähetettiin morsemerkkejä, joiden avulla saksalaiset pommikoneet suunnistivat muun muassa Leningradiin, Vihonen kertoo.

Sodan aikana se oli tietenkin suuri salaisuus, samoin kuin se, että radio-ohjelmiin oli piilotettu salasanomia suomalaisille kaukopartioille.

- Nämä olivat niitä sodan erikoisuuksia, joista ei tietenkään sodan aikana voitu puhua julkisesti, mutta ei niissä enää mitään salaisuutta ole.

Radio kannusti jaksamaan

Radio oli monessa suhteessa erittäin tärkeä myös tavallisille kuuntelijoille, Vihonen sanoo.

- Kriisiajathan lisäävät ihmisten uutisnälkää. Uutiset sotatapahtumista olivat tärkeitä. Mutta radio oli myös mielialojen ylläpitäjä, eli sisäistä propagandaa tehtiin paljon.

Vihosen mukaan jälkikäteen katsottuna on hämmästyttävää, miten suuriin työponnistuksiin ihmisiä pystyttiin kannustamaan.

- Suomalainen radiopropaganda markkinoi ajatusta, että lupauksena aherruksesta ja uhrauksista maasta tulee sodan jälkeen entistä oikeudenmukaisempi yhteiskunta ja että tämä on sellainen kansakunta ja valtio, jota kannattaa puolustaa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Anniina Wallius