1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. maakunnat

Hämäläisyyskin katoamassa

Päijät-Hämeen Liiton kehittämisjohtaja Marja Koivula maistelee tämänkertaisessa Suunvuorossaan käsitteitä päijäthämäläisyys, kotiseutu ja seutukunta. Lukioikäiset eivät hänen mukaansa koe itseään edes hämäläisiksi.

Onko päijäthämäläisyyttä tulevaisuudessa? Onko päijäthämäläisyyttä edes nyt? Nämä kysymykset nousivat esiin mieleeni, kun pyysin muutamia täällä asuvia, syntyperäisiä lahtelaisia tuttaviani määrittelemään, millaista suomalaisuutta he edustavat. Päijät-Häme ei määrittänyt heidän identiteettiään lainkaan. Lukioikäiset eivät koe itseään edes hämäläisiksi. Eteläsuomalaisiksi he kuitenkin itsensä mieltävät.

Tiedän, että laajemmalla otoksella löytäisin esim. Hollolasta sukuja, joilla on vahva paikallisidentiteetti. Päijät-Hämeestä kiinnitytään nimenomaan omaan kaupunkiin tai kuntaan tai kylään, ei maakuntaan. Menneinä vuosikymmeninä käytettiin sellaista ilmaisua kuin kotiseutu. Nykyisin puhutaan seutukunnista, ja seutukunta on myös virallinen aluejakoyksikkö, mutta Päijät-Hämeestä ei tällaisia seutukuntia ole. Lahti on niin vahva keskus maakunnassa, että edes Heinola ei enää pysty muodostamaan ympärilleen omaa seutukuntaa.

Olisivatko nämä tekijät vaikuttaneet, että suuresta kuntauudistuksesta ei tullut mitään. Maakunnan kokoinen kunta koettiin kaukaiseksi ja vieraaksi. Kotiseutua vastaavaa seutukuntaa ei uudistuksessa ollut valittavana, koska sellaisia ei luontaisesti ollut muodostunut. Naapurimaakunnissa seutukunnat ovat tunnistettavissa ja niissä kuntauudistus on edennyt.

Mutta onko maakuntahengellä merkitys alueen kehittämisen kannalta? Jos tunnemme itsemme ensisijaisesti eteläsuomalaisiksi, voisiko silloin olla helpompaa tehdä yhteistä kehittämistyötä naapurimaakuntien kanssa, kuin jos korostaisimme vahvasti omaa maakuntaidentiteettiämme?

Ajattelutavassa on joka tapauksessa tapahtunut muutos. Kymmenkunta vuotta sitten Päijät-Hämeen poliittiset päättäjät pyyhkivät yli esitykset yhteistyön tiivistämisestä naapurimaakuntien kanssa. Nyt samojen poliittisten elimien edustajat peräti vaativat yhteistyötä esim. Kanta-Hämeen keskussairaalan ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa. Maakunnan rajalla ei onneksi enää nähdä henkistä muuria, jota ei voisi ylittää. On viisasta miettiä, missä me itse olemme niin hyviä, että voimme tarjota palveluja muillekin ja missä asioissa meidän on järkevää hakea ylivertaista osaamista muualta.

Sekä Kanta- että Päijät-Häme ovat valinneet yhteistyösuunnakseen Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun. Kumpikin näistä etelähämäläisistä maakunnista edustaa väestöllisesti noin kymmentä prosenttia koko tästä Hämeen - Uudenmaan yhteistyöalueesta. Nyt on tärkeä miettiä, mitä me yhdessä myymme pääkaupunkiseudulle. Jos me etelähämäläiset alamme nyt kisata keskenämme pääkaupungin markkinoista, voittaja on aina radan eteläpäässä.

Olisiko Uusi Kunta- hanke sittenkin avannut silmiä maakunnassa? Löytyisikö sen kautta maakuntien yhteistyö? Kantahämäläisten ja uusmaalaisten kanssa samassa pöydässä neuvottelemme paitsi eteläsuomalaisina ihan varmasti myös Salpausselän kisoista, Vierumäestä, Litmasen patsaasta ja monista muista ylpeinä päijäthämäläisinä. Veikkaanpa, että tarve korostaa päijäthämäläisyyttä jopa vahvistuu tulevaisuudessa.

Marja Koivula