Abu aikoo avioon

Ykkösaamun kolumnistin Harri Närhen norsu Abu Simppeli on sitä mieltä, että elämä on juhla.

Kotimaa
Harri Närhi

Sille se onkin sitä. Pikkutunneille asti se keikkuu huonomaineisissa kuppiloissa ja huonomaineisessa seurassa. Nujakoi nakkikioskilla ja taksijonossa. Ja ellei poliisi korjaa sitä, se tulee kotiin ja rämpyttää mandoliinia siihen saakka, kun minun ja naapureiden on lähdettävä töihin.

Poikkeuksetta hyvin huonosti nukkuneina.

Annan sille yleensä anteeksi, sillä aina se myös katuu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sen rahat loppuvat ja minun Visa-laskuni saldo lähestyy valtion velkaa.

Tiedän kyllä ihan hyvin, ettei tuollaista toistuvaa huikentelua pitäisi katsoa läpi sormien.

Mutta elefantin lapsuus savannilla oli todella kurja. Ainakin sen omien sanojen mukaan. Oli aina nälkä ja koko ajan jano, yöllä karjuivat leijonat ja päivisin turistit räpsyttelivät salamavaloja jeeppien katoilta. Eikä yhtään baaria ollut mailla halmeilla – tai siis ruohoaavikoilla.

Siitä ehkä johtuu sen viehtymys juhlimiseen ja varsinkin juhliin. Vappu, juhannus, joulu ja Uusi Vuosi ovat sen mielestä parasta mitä ihminen on keksinyt. Pääsiäinen ei sen fanituslistalla yllä ihan samaan, kun se ei pidä munista, eikä vihersokeana erota tipuja rairuohon seasta. Ja mämmiä Abu luulee biojätteeksi, jota en kyllä yhtään ihmettele.

Ilmeisesti se taas kerran väsyi odottamaan joulunaikaa, kun sanoi yhtenä iltana mietteliäästi:

- Taidan mennä naimisiin. Pitää vakavoitua, on jo aika ajatella tulevaisuutta.

Pärähdin nauramaan, kun luulin se vitsailevan. Vasta viime viikolla se suunnitteli Formula-kuskin uraa. Se tosin kaatui siihen, että norsun sullominen formula-autoon olisi ollut melko tarkkaan samanlainen toimitus kuin Matti Vanhasen saaminen Tokion ruuhkametroon.

- Älä naura, sahib, tämä on pitkän harkinnan tulos. Kirkkohäät, honeymoon, iso rivari ja paljon poikasia. Jos ensimmäinen on uros, sen nimi on Dumbo.

Taas oltiin kiiruhtamassa asioiden edelle. Ja ihan selvinpäin.

- Kirkkohäät, Abu! Kuka teidät kirkossa vihkisi? Paaviko? Sitä paitsi tähän touhuun tarvitaan toinenkin osapuoli. Siis muukin kuin se ABC-aseman bensiinipumppu jota viime kesänä vokottelit, kun silläkin oli letku päässä niinkuin norsuilla. Se kirkon häärituaali on kuule kristityille ja siellä ollaan pirun tarkkoja sen suhteen kuka...

Keskeytti minut, vaikka minä olen sentään sen isäntä.

- Pirun, niinpä! Ja se oli sentään 98-oktaaninen pumppu. Bensamittareiden Jayne Mansfield. Sitä paitsi ne häät olisivat evankelisluterilaisessa tabernaakkelissa. Nehän sitä rakkautta aina mainostavat kuin hulluja päiviä. Eiväthän ne nyt siellä ala luotuja toisistaan erottelemaan? Eikös meidät kaikki ole tehty samasta maan tomusta? Herra Sebaotin mahtikäskyllä, niinhän?

Uskonnolliset väittelyt häviän fantille aina, mutta yritin vielä.

- Mutta raamatussa ei puhuta mitään elefanttien avioliitoista.

- Se on, isäntä, ihan totta. Mutta ei siellä puhuta telkkarista, autoista, avaruusraketeista tai Suomestakaan. Eikä varsinkaan kansanedustajista. Eikö kristityn saisi suvaita niitäkään? Sano se!

Uupumus iski, vaihdoin vapaalle, jotta aivot eivät olisi leikanneet kiinni.

- Onkos sinulla sitten jo morsianehdokas katsottuna?

Abun silmiin syttyi haaveileva katse.

- Olen minä sirkusten tähtösiä netistä selaillut. Pari sopivaa on jo listalla. Sitäpaitsi olen kuullut, että kyllä kirkko siunaa, vaan ei vihi. Enkä minä mitään vihi-koiraa ajatellutkaan, ihan norsua vain. Sitä paitsi siunaus onkin parempi, siitä saa turvaa. Sitä samaa kuin vesille laskettavat laivat ja armeija ja Olkiluoto. Niinkuin eroa vastaan...

- Kuules, nyt, Abu! Toisinaan sinä olet tosiaan ihan simppeli. Puhut jo erosta, vaikket ole vielä ketään tai siis mitään edes kosinut. Ethän?

Se kartteli katsetta, saippuaoopperan ainekset alkoivat olla pelottavan lähellä.

- Ei se ole se pointti, isäntä. Vaan se iso kakku ja booli ja saavitolkulla sahtia. Parempi vain, ellei vihi. Eipähän voi sitten erotakaan. Tiedätkö kuinka moni vihitty eroaa? Sitä paitsi kirkko saisi siunata myös sen eron. Siinä paikassa sitä vasta siunausta tarvitsee. Ja kevytkenkäisiä naisia.

Siis ei se avioliitto, eikä varsinkaan se aikuisen vastuu, vaan ne häähipat?

Kuulosti jo tutummalta, hain kellarista sahtinassakan ja aloimme katsella kotinorsulle sopivaa morsianta. Kyllä internetti on sentään siunattu asia, sillä saa selvyyden moneen asiaan.

Onkohan niillä siellä kirkossa tietokone?

Mitähän Tuomarien Kirja sellaisesta sanoo?

Taikka Habakuk?

Lähteet: Harri Närhi, Ykkösaamun kolumnisti 20.10.2010