Väitös: Robinson Crusoen avulla valistettu ja kasvatettu suomalaisia

Maailmankirjallisuuden klassikoihin kuuluvasta romaanista Robinson Crusoe on tehty jo runsaat 30 suomenkielistä versiota. Tutkija Merja Sagulinin mukaan teoksilla on pyritty paitsi valistamaan myös kasvattamaan suomalaisia kunkin ajankohdan aatteiden mukaisesti.

Kotimaa
Robinson Crusoe -teoksen suomenkielisiä versioita
Yle

Englantilainen Daniel Defoe kirjoitti Robison Crusoe -tarinan jo lähes 300 vuotta sitten, vuonna 1719. Teoksesta tuli nopeasti maailmankirjallisuuden klassikko, josta on pelkästään suomeksi ilmestynyt jo peräti 34 eri versiota. Niistä kuitenkin vain pieni osa on alkuperäiskertomukselle uskollisia käännöksiä, sillä suurin osa teoksista on erilaisia mukaelmia.

- Alkuperäisestä kertomuksesta on tullut ikään kuin myyttinen tarina, jota jokainen on katsonut oikeudekseen kertoa uudelleen omalla tavallaan, sanoo asiasta Itä-Suomen yliopistossa väitöstutkimuksen tehnyt tutkija Merja Sagulin.

Suomalaisvastine Risto Roopenpoika

Sagulin on omassa väitöskirjassaan tutkinut sitä, miten Robinson Crusoeta on eri aikoina käytetty Suomessa mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Ensimmäisissä, 1800-luvulla ilmestyneissä Crusoen tarinan mukaelmissa, tähtäyspisteenä oli kansanvalistus. Näistä tunnetuimpia on Joachim Heinrich Campen Robinson-versioon pohjautuva kirja Robinson nuorempi (1889).

Kehitys huipentui vuonna 1911, jolloin ilmestyi Siviä Heinämaan kirjoittama mukaelma Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä. Siinä Crusoe kotoutettiin kokonaan Suomeen kotkalaisena poikana, jonka saarikokemuksen kautta voitiin sujuvasti kuvata lähes koko ihmiskunnan kehitys.

- Risto on saarella ensin keräilijä-metsästäjäasteella, josta hän etenee vähitellen maanviljelykseen. Ajatuksena oli se, että kun Risto palaa saarelta takaisin kotimaahansa, hän on valmis ottamaan hyvän kansalaisen roolin, kertoo Sagulin.

Samantyyppinen, Suomeen sijoitettu mukaelma, oli tekeillä jo 1800-luvun puolivälissä, jolloin juvalainen pappi Abraham Poppius suunnitteli Robinson Crusoesta savolaista versiota. Keskeneräiseksi jääneen tarinan päähenkilönä oli kuningas Sigismundin armeijan sotilas, joka muuttaa Saimaan autiolle saarelle paetakseen Kaarle-herttuan vihaa.

Sosialismia ja herätyskristillisyyttä

Suomenkielinen Crusoe ei jäänyt vain rajan tälle puolelle, sillä tarinalla oli 1930-luvulla käyttöä myös Neuvostoliitossa. Siellä haaksirikkolaisen tarinaa käytettiin pönkittämään sosialistista kasvatusihannetta ja kansanvalistusta Neuvosto-Karjalassa.

Suomessa puolestaan hahmoa on käytetty kulloisenkin ajanhengen mukaisesti. Esimerkiksi 1950- ja 1960-luvuilla Robinson Crusoe soveltui maanpuolustuksen edistämiseen, kun taas 1970-luvulla hahmoa hyödynnettiin herätyskristillisyydessä. Tavoitteeseen saattoi riittää lukuohje kirjan esipuheessa ja takakannen tekstissä.

- Lukija saattoi ymmärtää, että Robinson sai Raamatusta voimaa saarella, ja esimerkiksi Robinsonin ja Perjantain kohtaamisesta puhuttiin lähetystyönä, Sagulin selittää.

Hänestä mielenkiintoista onkin juuri se, että sama perustarina kelpaa eri tarkoituksiin lähes sellaisenaan.

- Se on jo niin yleispätevä itsessään, että pienillä muutoksilla ja sensuurilla sekä erilaisilla painotuksilla sitä on voitu käyttää hyvin erilaisissa yhteyksissä.

FL Merja Sagulinin väitöskirja väitös Jälkiä ajan hiekassa. Kontekstuaalinen tutkimus Daniel Defoen Robinson Crusoen suomenkielisten adaptaatioiden aatteellisista ja kirjallisista traditioista sekä subjektikäsityksistä tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella 23.10. klo 12.

Lähteet: YLE Uutiset / Pekka Niiranen