Ensikertalaisen paras apu sen metsästyksessä on lajin ennestään tunteva kaveri.
- Sitten aivot asetetaan oikeaan asentoon ja edetään hitaasti ja hiipien. Suppilovahverot viihtyvät yleensä ryppäleissä pudonneiden koivunlehtien alla. Ohut lumikerros maassa auttaa löytämisessä ja pikkupakkasen kohmettamat suppikset on näppärä napsaista koriin, Lapin Sieniseuran puheenjohtaja Sirkka-Liisa Peteri opastaa.
Jos syksyyn osuu lämpimähköjä ja kosteita sääjaksoja, sienestäjä saattaa löytää myös piispanhiippoja, pieniä voitatteja, lampaankääpiä sekä orakkaita vielä lokakuun lopullakin.
Minkä pienenä oppii
Sirkka-Liisa Peteri on erittäin iloissaan siitä, että sienituntemuksen opetukseen on vihdoin herätty Lapin oppilaitoksissa.
- Oppilailla on sienitehtäviä ja ne lähtevät etsimään sieniä yhdessä ja tulevat sieninäyttelyihin. Tämä syksy etenkin on ollut aktiivista aikaa, tsemppiä vaan siihen asiaan jatkossakin!
Sirkka-Liisa Peteri on maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, joka on ollut puolisen vuotta eläkkeellä työstään Lapin maaseutuopiston koulutusjohtajana. Itse hän oppi tuntemaan metsän monipuoliset rikkaudet jo pikkutyttönä ja toivoo, että tämän ajan lapset saisivat kokea saman. Lapsena opittu kunnioitus metsän moninaisuutta kohtaan on arvo ihmiselle myös aikuisena.
- En ole koskaan tullu pahoilla mielin pois metsästä, Sirkka-Liisa Peteri sanoo.
Lähteet: YLE Lappi / Hillevi Antikainen