1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Vaalit 2011

Eero Heinäluoman kolumni: Edessä yllätykselliset ja tiukat vaalit

Seuraavat eduskuntavaalit tulevat olemaan monessa mielessä poikkeukselliset. Talouden näkymät ovat epävarmat, taantuman laskujen maksaminen on lykätty seuraavalle hallitukselle, kansalaiset kokevat oikeutetusti tyytymättömyyttä politiikkaan yleensä.

Vaalit 2011
Eeero Heinäluoma.
Yle uutisgrafiikka

Puoluekannastaan varmojen äänestäjien määrä on ennätysalhaalla. Vain runsas kolmasosa kansalaisista on täysin varma kannattamastaan puolueesta. Poikkeuksellinen moni miettii, kenelle luottamuksensa talouskriisin pulmien ratkaisussa uskoo.

Kun kannastaan varmojen osuus on poikkeuksellisen alhaalla, on siitä yksi seuraus suomalaisissa oloissa: suuret heilahtelut mielipidetutkimuksissa. Uskon, että tämä ilmiö tulee jatkumaan aivan vaalien loppusuoralle saakka.

Vaaleista tulee siis ennätysjännittävät.

Suurimman puolueen asemasta käytävä kamppailu ratkaisee politiikan ison linjan. Suurin puolue avaa hallitusneuvottelut ja nimeää hallitustunnustelijan. Suurin puolue pääsee asettamaan asialistan, johon muut ottavat kantaa. Suurin puolue on myös keskeisessä valitsijan asemassa suhteessa hallituspohjaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana on syntynyt vahva vähintäänkin tapaoikeus, että suurimmasta puolueesta tulee myös hallituksen pääministeri.

Siksi Suomen suunnan kannalta suurimman puolueen asema on poikkeuksellisen merkittävä. Näin se oli 1991, kun keskusta nousi hallituksen johtoon. Sama toistui vuonna 1995, jolloin sosialidemokraatit palasivat ryminällä hallitusvastuuseen ja 2003, jolloin keskusta äärimmäisen niukasti voitti SDP:n suurimman puolueen asemasta käydyssä taistelussa.

Kaikilla kolmella suurella on edelleenkin mahdollisuus ykköspaikkaan: hallitseva mestari keskusta on tosin nyt kolmossijalla ja haastajat SDP ja kokoomus edellä. Tasaisuus tarkoittaa myös sitä, että kilpailusta tulee jännittävä ja ratkaisut jäävät vaalitaistelun loppusuoralle.

Porvarihallituksella on vahva pyrkimys jatkaa vaalien jälkeen. Keskustan ja kokoomuksen ideologista lähentymistä eivät viime päivien pienet jätevesi- tai tuntijakosanailut poista. Jos kokoomus pysyy ykköspuolueena, porvarihallitus jatkaa. Kokoomus ja keskusta vain vaihtavat keskenään pääministerin ja valtiovarainministerin salkkuja.

Näissä vaaleissa näyttää olevan käynnissä samalla myös uudenlainen taistelu suurimman sosialidemokraattisen puolueen paikasta. Vaalien lähestyessä kokoomus unohtaa suurporvarit ja ryhtyy puhumaan hyvinvointiyhteiskunnasta lähes yhtä lämpimästi kuin presidentti Tarja Halonen.

Keskusta puolestaan laittaa maatalousasiat sivuun ja yrittää luoda itselleen työelämäprofiilia ihan kuin SAK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Lauri Ihalainen. Tilanne tosin on vähän sama kuin vanhoilla ja kestävillä merkkituotteilla, jotka löytävät kirpputorimarkkinoilta kilpailijoikseen halpoja mutta helposti rikkimeneviä aasialaisia tuontitavaroita.

Entä se aito ja alkuperäinen? Sosialidemokraattien menestyksen avaimet ovat siinä, että puolue pystyy vaalikampanjassa kertomaan aidon alkuperäisen ja kopiotuotteiden välisen eron. Tässä asian nimittäin ratkaisee liikkuva äänestäjäkunta eikä merkkitavaralautakunta.

Vaalitaistelut eivät Suomessa ole konservatismi–liberalismi-linjalla käytävää miekkailua yhdysvaltalaisen esimerkin mukaan. Uskon, että todellisen vaalitaistelun alkaessa ensi keväänä palataan politiikan ruisleipäasioihin. Kolme asiakokonaisuutta nousee ylitse muiden: työllisyys, julkinen talous ja verotuksen oikeudenmukaisuus.

Se puolue, joka näyttää kansalaisille tien paranevaan työllisyyteen, tasapainottaa julkisen talouden ja esittää uskottavan ohjelman pelastusrenkaaksi vaikeuksiin ajetulle hyvinvointiyhteiskunnallemme, ottaa vaalivoiton. Sosialidemokraatit tekevät parhaillaan omaa ohjelmaansa, joka kertoo suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisen reitin. Uskon, että jokainen puolue joutuu tekemään saman ennen kuin olla todellisessa vaalitaistelussa.

Sosialidemokraattien tuore vaihtoehtobudjetti näyttää suuntaa työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta korostavalle linjalle. Kun kristilliset ja vasemmistoliitto ovat jo aiemmin julkistaneet oman budjettilinjaukset, puuttuu äänestäjiltä enää tuo perussuomalainen tulot ja menot 2011 -paperi. Toivon, että Soinin puolue nopeasti julkistaa oman konkreettisen budjettiehdotuksensa.

Sosialidemokraattien ajattelussa kestävin tapa tehdä julkisen talouden tasapainotus on tehdä se paranevan työllisyyden ja sen vaatiman talouskasvun kautta. Ensi vaalikaudella tarvitaan työllisyydessä sadan tuhannen hengen petraus, jotta ikäviltä leikkausohjelmilta vältytään. Talouden kasvuun kykenevät ja siihen sitoutuvat puolueet ovatkin vahvoilla, kun huhtikuun aurinko alkaa lämmittää.

Aikaisempaa keskeisemmäksi työllisyyden ohella tulevat nousemaan oikeudenmukaisuuskysymykset. Tämä koskee sekä koko yhteiskuntaa että politiikan omaa toimintaa. Miten markkinatalouden ahneudesta syntynyt jättimäinen taloushäiriö korjataan ja pankkien pelastamisesta maailmanlaajuisesti syntynyt lasku maksetaan. Ei sovi unohtaa, että valtion velkaantuminen myös Suomessa on seurasta täysin vapaasti mellastaneista markkinavoimista ja niiden ottamista riskeistä.

Miten talouden taantumasta aiheutuvat miljardien eurojen suuruinen lasku maksetaan ja kuka sen maksaa? Työllisyyden kautta tulevat verotulot ja toisaalta työllisyydestä syntyvät säästöt työttömyysmenoissa ovat avainasemassa.

Ilmiselvää kuitenkin on, että verotusta joudutaan eräin osin kiristämään. Esille nousee verotuksen oikeudenmukaisuus. Laitetaanko lasku eteenpäin tasasuuruisina kulutusveroina, jolloin pieni- ja keskituloiset palkansaajat ja eläkeläistaloudet ovat suurina maksumiehinä ja samalla kyky maksaa veroja pahasti unohtuu.

Pääomatulojen voimakas kasvu ja epätasainen jakautuminen ovat synnyttäneet kasvavan tuloero-ongelman. Kiviniemen hallitus ei näytä olevan kyvykäs tekemään asialle yhtään mitään.

Pääomaverotuksen nostaminen ja muuttaminen maksukyvyn mukaan suurenevaksi on paitsi yhteiskunnalle tarpeellisten tulojen kysymys myös iso oikeudenmukaisuuskysymys.

Toivon, että elinkeinoelämän puolella oltaisiin valmis siihen samaan, mihin elinkeinoelämä oli valmis Pekkasen työllisyysryhmässä syksyllä 1994: oikeudenmukaisuuden vaateen tunnustamiseen ja pääomaveron korottamiseen. Kansalaisten suuri enemmistö on tänään kantansa valinnut: lähes 60 prosenttia pitää pääomaveron nostoa perusteltuna. Vain neljännes äänestäjistä on tyytyväinen nykytilanteeseen.

Lähteet: Eero Heinäluoma Kirjoittaja on pääoppositiopuolue SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Lue seuraavaksi