Suomalaisaktivismi hakee muotoaan verkossa

Sosiaalisen median rooli yhteiskunnallisessa aktivismissa on vasta muotoutumassa. Nettiryhmät kokoavat nopeasti suuria joukkoja, mutta netin ulkopuolella toiminta usein lamaantuu.

Kotimaa
Anu Lindroos (vas.) ja Eeva Luhtakallio
Minkälaista on nykypäivän suomalainen aktivismi ja millä saisi kansalaiset taas kaduille? Aamu-tv:ssä asiaa pohtivat tutkija Eeva Luhtakallio ja itsekin kaksi kertaa eduskuntatalon portaille mieltä osoittamaan noussut Anu Lindroos.

Kansanedustajien palkankorotusta vastustanut Facebook-ryhmä keräsi nopeasti yli 110 000 kannattajaa. Suuresta klikkausmäärästä huolimatta ryhmän kaavailema yleislakko kuivui kokoon. Aamu-tv:ssä vierailleen tutkija Eeva Luhtakallion mukaan sosiaaliseen mediaan ei vielä luoteta aktivismissa, jos riskit ovat suuret.

- Laiton yleislakko on kuitenkin aika korkean riskin aktivismia, johon sosiaalisen median verkostot eivät vielä ehkä riitä. Siihen tarvitaan perinteisempi sosiaalinen liike taustalle, sanoo Luhtakallio.

Ryhmään kuulunut aktivisti Anu Lindroos huomauttaa, että 110 000 ihmistä kertoo turhautumisesta, vaikka lakko ei toteutunut. Ryhmän oli tarkoitus lakkoilla kunnes palkankorotukset perutaan.

- Valtava määrä osoittaa turhautumista, mutta se tekojen määrä oli sitten kuitenkin pienempi. En usko, että hirvittävän moni oikeasti uskoi siihen, että lakkoillaan näin kauan. Se oli provokaatio, Lindroos toteaa.

Mielenosoitukset eivät nyky-Suomessa kerää paljoakaan väkeä. Suuria massoja kaduille ovat keränneet viimeksi Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset. Suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistuvia suuria mielenosoituksia on nähty viimeksi 90-luvun laman aikaan.

- Suurimpia mielenosoituksia monen kymmenen vuoden ajalta, oli Murros torstai –mielenosoitus vuonna 1994. Se oli ammattiyhdistysliikkeen ja työttömien mielenosoitus lama-ajan massatyöttömyyttä vastaan, sanoo Luhtakallio.

Suomessa ei kuunnella mielenosoittajia

Ranskassa sen sijaan osoitetaan mieltä hyvin herkästi. Viime päivät Ranskaa on kuohuttanut eläkeuudistus, joka on parhaimmillaan kerännyt yli miljoona ihmistä kaduille. Ranskassa mielenosoittamisen perinteet ovat pitkät ja mielenilmauksilla on kaadettu Ranskassa useita lakiehdotuksia ja hallituksia. Luhtakallio huomauttaa, että Ranskassa mielenosoittaminen huomioidaan Suomea paremmin päätöksen teossa. Suomalaispoliitikkojen reaktio mielenilmaisuihin on toinen.

- Jos kansa on kaduilla, aika tyypillinen poliitikkojen reaktio on, että ei oteta missään tapauksessa tällaista katuparlamenttia huomioon, sanoo Luhtakallio.

Luhtakallion mielestä Suomessa pitäisi tarkastella kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa.

- Tämä suomalainen järjestelmä on ehkä hieman tuudittautunut siihen omaan kaikenläpäisevyyteensä ja yhdistyksien määrään. Nämä asiat vähän laahaavat jäljessä Suomessa, Luhtakallio jatkaa.

Lähteet: YLE Uutiset