Sananen – Uutiset ja säätiö

Jos minä perustaisin säätiön jakamaan rahaa itselleni, käyttäisin paljon aikaa hyvän nimen keksimiseen. Siinä pitäisi olla joku maailman hyväntuulisin sana ja sitten perässä se säätiö, kun se on taas niin ruma sana. Melkein kuin syöpä. Arvaamaton, pahantahtoinen syöpä. Säätiöönkään ei ole keksitty parantavaa lääkettä.

Säätiöt ja apurahat

Nimi on tärkeä. Siinä on lataus. Miettikääpä vaikka yhdyssanaa PUOLUERISTEILY. Siinä on kaksi migreeniä aiheuttavaa sanaa löytäneet toimivan tasa-arvoisen liiton. Entäs HAPANIMELÄ? Kun eduskuntaryhmä menee lounaalle kiinalaiseen ravintolaan, niin montako hapanimelää porsasta pöydästä lopulta löytyy.

Nimi aiheuttaa vahvoja mielikuvia, tunteita, jotka muuttuvat todeksi. Säätiön pariksi sopii parhaiten esimerkiksi sellaiset sanat kuin nuoriso tai urheilu. Nämä ovatkin jo varattu. On mukava huikata kotona, että lähden taas nuorisosäätiön kokoukseen. Johon vaimo spontaanisti, että ihanaa – ja onneksi se kestää vain vartin niin kuin eilenkin. Ja jotenkin tuntuu että lapsetkin katsovat isiänsä tuulikaapissa semmosella ikävänsekaisella ihailulla.

KOTISÄÄTIÖ on aika hyvä. Koti on positiivinen. Kotona rauhoitutaan, ihmetellään että kenenkäs lapset siinä lattialla pelaa Wii:tä eikä ainakaan tehdä rikoksia, niin kuin työajalla. RAKKAUSSÄÄTIÖ olisi myös toimiva nimi. Rakkaus on ikuista, ei materiaalista ja kaikille kuuluvaa. Jokamiehenoikeus. Tämän säätiön tilejä ei patentti- ja rekisterihallitus kehtaisi tarkastaa.

Ehkä päätyisin kuitenkin VAUVASÄÄTIÖÖN. Viattomuuden aika tulee takaisin vain, jos sitä itse tahdomme. Raajat sätkien, silmät ihmetyksestä auki revähtäen, kuola piiskaa suupieleen rakentaen. Niin pitäisi meidän maailma vastaan ottaa. En siis puhunut nyt Ilkka Kanervasta vaan puhtaan viattomasta vauva-asenteesta. Ja tekisikö Karhu-ryhmä attentaatin Vauvasäätiön talkintuoksuiseen tilitoimistoon? Ei.

LÄMPÖSÄÄTIÖ olisi ok, mutta riski. Se veisi pian ajatukset kallistuvaan kaukolämpöön. KARAOKESÄÄTIÖ saisi ilman tuoksahtamaan eiliseltä Jallulta. VESIJUOKSUSÄÄTIÖ korostaisi ikuista kohtaloamme tunteettomana ja puhumattomana kansakuntana. HYVÄ ELÄMÄ- säätiö paljastaisi nimenä liikaa mihin se allekirjoittaneen kohdalla johtaa. VANHUKSET ENSIN- säätiö saisi nimenä vain viranomaiset ulvomaan naurusta ja hyperventiloimaan. No..VAIN LAPSEN ASIALLA- säätiö saattaisi mennä liikutuksesta itkien läpi. Joskus pieni alleviivaus saa tulpan irtoamaan.

Säätiöt ovat nyt tarkkailun alla. Tunnelma on kohta pilalla. Iso kysymys on se, millä tulevat vaalikamppailut rahoitetaan. Joku ehti jo mainostaa itseään takuuedustajana. Se ei tarkoita, että mies kestää takuulla eduskunnassa sen neljä vuotta. Sitä ei pysty lupaamaan. Takuuedustajaehdokas lainaa äänestäjiltä pikkusummina ja maksaa heti takaisin - vain ja jos pääsee kansanedustajaksi. Toiset lainaavat vain puvun ja ajatukset. Ihanteellisista on jos naama on televisiosta tuttu. Mutta se vaatii isoja rikoksia, tai ainakin epäilyjä.

Tietenkin voitaisiin sopia, että säätiömme jakaisivat yhteisestä kassasta(ja sopimuksesta) kaikille vaaliehdokkaille viikkorahaa kampanjan ajan. Satanen viikossa per noukka. Siitä kahvit ja Marie-keksit ja bangladeshilainen pressu joka häviää tuuleen ensimmäisen väittelyn aikana. Suomen parilla tuhannella säätiöllä on muuten omaisuutta noin viiden miljardin euron arvosta.

Demokratia tulee kalliiksi. Koska säätiöt tekevät rahoillaan oikeasti hyviäkin asioita, vaalien rahoitusta varten pitää perustaa valtiollinen kaivos. Kaivoksen tuotoilla tuettaisiin demokratiaa vaalirahoituksen muodossa. Koska poliitikkojen toiminnan lisääntyneestä läpinäkyvyydestä ei ole ollut mitään iloa eikä hyötyä, vaan päinvastoin, niin kokoontukoon eduskunta jatkossa saman kaivoksen kätköissä noin 700 metrin syvyydessä. Huoltokuilua pitkin saliin tiputetaan päivittäin elintärkeitä Gallup-tuloksia.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola