Olivatko Ripan farkut Stadin ekat?

Entinen Tölikan kundi Risto Holmsten sai ensimmäiset farkkunsa suoraan Jenkeistä vuonna 1952. Silloin ei Stadissa oltu vielä dongareita nähty. Vai oliko? Lue stoori Ripan byyseistä ja muistele oliko sulla itselläsi aidot farkut aikaisemmin.

Kotimaa
Tässä kuvassa esiintyvät mahdollisesti Helsingin ensimmäiset farkut.Risto Holmstenin kotialbumi

Risto Holmsten sai farkkukuumeen kaksitoistavuotiaana. Elettiin vuotta 1951.

– Kaverin faija oli merikapteeni ja toi kerran meille Jenkeistä raamatun kokoisen myyntiluettelon, jossa oli kamaa lasikuulista fiudeihin. Siitä kataloogista me ne farkut hitattiin, muistelee Risto Holmsten.

Tuohon aikaan oli farkkuja nähty Stadissa oikeastaan vain merimiehillä.

– Me käytiin Jätkässä tsiigaamassa buleja ångareita ja haaveilemassa merimieselämästä. Niillä skönäreillä oli usein dongarit jalassa, mut sit sellasia byysejä nähtiin leffoissa ihan noin vilahdukselta. Kyl ne kiinnosti, olihan ne stailit, kertoo Ripa.

Ripan kaveri lähtikin skönelle faijansa esimerkin mukaisesti ja toi seuraavana vuonna Ripalle odotetun paketin.

– Siin oli koko jengi paikalla, ku pakettia öpnattiin. Mutsi ja systeriki jännitti, et minkälaiset ne bögät oikein on. Ihme tyykii se oli. Tuntu, et farkut pysy itsestään pystyssä ku vähän piti vyötäröstä kiinni.

– Lahkeet rullattiin ja olihan ne stailit. Kaikki tsiigas kartsalla, et mitkä tolla kundilla on jalassa. Mun arvo nousi kulmilla huomattavasti, naureskelee Ripa Holmsten.

Ripa harmittelee vieläkin, että käytti farkkujaan arkibyyseinä heti alusta asti.

– Ne olis varmaan muuten menny ruodikseen saakka, jos mä olisin vähän säästelly niitä. No, kerran mä kannoin akkua ja toiseen reiteen meni happoa. Eihän ne sit enää oikein skulannu, vaik mutsi duunaski siihen siistin paikan.

Farkut ratkottiin kaavojen tarpeiksi

Dongareiden taru ei kuitenkaan loppunut happoroiskeisiinkaan, sillä ne ratkottiin.

– Mutsi oli kotiompelija ja tiesi mitä tehdä. Se ratko ne stailisti ja sit se duunas niistä paloista kaavat. Kaikki yksityiskohdat tutkittiin. Mutsi duunas mulle uudet byysat, mut silloin ei mistään saanu sellasta stydii tyykii. Jotain korvaavaa kait sit löydettiin, mut ei se ollu enää sama juttu.

Farkkujen tekemisessä pyrittiin mahdollisimman suureen tarkkuuteen. Ripan faija oli peltiseppä ja toi duunista farkkuihin tarvittavat niititkin. Myös saumojen tikkauksiin hankittiin juuri oikean väriset langat.

Risto Holmstenin äiti teki samoilla kaavoilla lukemattoman määrän housuja niin isoille kuin pienemmillekin asiakkaille. Kaavoja vain suurennettiin tai pienennettiin - aina tarpeen mukaan.

Ripan Jenkkilästä tuotuja Leviksiä voi hyvällä syyllä pitää Stadin ekoina - kunnes toisin todistetaan.

Jos sinulla oli farkut ennen vuotta 1952, ota toimitukseen yhteyttä, niin saadaan stooriin jatkoa!

Lähteet: YLE Helsinki / Olli Ihamäki