Suunvuoro: Heja - ei niin pakkoruotsi

Ruotsin kuninkaallisten vierailun lähestyessä nastolalainen perheenäiti Anne Mikkanen pohtii suhdettaan naapurikieleen. Onko pakkoruotsi sittenkään tehokkain tapa opettaa toista kotimaista?

ruotsin kieli
Anne Mikkanen.
Anne Mikkanen.YLE / Lahti

Ensimmäinen ruotsinkielinen fraasi, jonka koulussa opin, kuului osapuilleen näin: vad kostar en flaska Jaffa? Tällä olenkin pärjännyt varsin hyvin suurimman osan niistä kerroista, jolloin olen ruotsia käyttänyt. Satunnainen ruotsinlaivamatkaaja tulee toimeen varsin vähällä. Ruotsin kuninkaallisten tapaamisetkin ovat tähän asti olleet harvassa.

Miksi siis olen opiskellut koulussa ruotsia?

Ruotsin kieli on aiheuttanut viime aikoina paljon tunteita. Vaaditaan pakkoruotsin poistamista peruskoulujen opetusohjelmasta. Tarvitsenko minä ruotsia, vai tarvitsevatko muut minun ruotsinkielen taitoani? Siinäpä kysymys. Ei vieraan kielen taidosta ole kenellekään haittaa, mutta jos ruotsia ei juurikaan tarvitse, opiskelun voisi suunnata johonkin muuhun tarpeellisempaan.

Sitten on eri juttu, onko ruotsi kivaa vai ei. Ruotsihan on kivaa, suomenruotsi suun mukaista ja riikinruotsin ihanista intonaatioista saa jopa kicksejä, mutta ne ovat yhtä huonoja perusteita vaatia pakkoruotsille jatkoa kuin vaatia pakkoruotsin poistamista siksi, että kielestä ei tykkää.

Kyllä pakkoruotsin tarpeessa arvioidaan ihan muita asioita.

Perustuslaki mainitsee suomen ja ruotsin kansalliskieliksi. Sillä perusteella tankkaamme toistemme kieliä. Ruotsinsuomalaiset ovat kuitenkin Suomessa nykyään pieni vähemmistö. Toisaalta ruotsinkieliset ovat näytelleet Suomen historiassa, politiikassa ja kulttuurissa isoa osaa, halusimmepa me suomenkieliset rahvaat sitä tai emme. Keskustelun sävystä haiskahtaa, että pakkoruotsissa on kysymys siis myös kateudesta, vaikka emme sitä hevin myönnä. Aku Ankka ei voi sietää Hannu Hanhea, joten sille on aika näyttää.

Omalla äidinkielellä saatu julkinen palvelu on tärkeää mutta toinen juttu on taas se, kannattaako sitä varten kouluttaa joka sukupolvi ruotsinkielentaitoiseksi. Riittää, että molempien kotimaisten kielten osaajia löytyy sinne, missä heitä tarvitaan. Osaamisen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Kaikista ei tule virkamiehiä kaksikielisiin kuntiin, joita niitäkin on vain rannikkoseudulla. Kauppakielenäkään ruotsi ei taida olla kovin vahva, koska kaikki osaavat englantia.

Uskon, että ruotsi tulee väistymään pakollisena kielenä kouluista. Kuka tai mikä tässä väistämättömässä boomissa häviää? Ruotsinkielinen pieni mutta vahva vähemmistökulttuuri, oma erikoisuutemme. Myös pohjoismaalainen identiteettimme ohentuu.

Toistaiseksi voimme kuitenkin olla ylpeitä siitä, että osaamme ruotsia, tätä harvinaista kieltä. Siitä saattaa olla jopa hyötyä niille onnekkaille lahtelaisille, jotka näkevät vilauksen Victoriasta ensi viikolla. Heja Sverige! Mutta se onkin jo toinen juttu.

Lähteet: Anne Mikkanen