Brasilian tulevan presidentin jännittävä elämä

Työväen puolueen Dilma Rousseff valittiin Brasilian ensimmäiseksi naispresidentiksi. Rousseffia pidetään värittömänä poliitikkona, mutta hänen elämänsä on ollut sitä tapahtumarikkaampi.

Ulkomaat
Dilma Rousseff Brasilian uusi presidentti.
ANTONIO LACERDA / EPA

Dilma Rousseff syntyi vuonna 1947 keskiluokkaiseen kotiin Belo Horizontessa, Minas Geraisin osavaltiossa. Hänen isänsä oli bulgarialainen kommunisti, joka muutti 1930-luvulla maanpakoon Brasiliaan. Dilman äiti oli brasilialainen opettaja.

Brasilian sotilasdiktatuurin aikana Dilma liittyi vastarintaliikkeeseen monen ikäisensä nuoren tavoin. Hänen kerrotaan opiskelleen sissistrategiaa Colina-järjestössä. Hän oppi myös käsittelemään aseita, mutta varsinaisesti hänen työtään oli marxismin opettaminen ammattijärjestöjen jäsenille.

Presidentinvaalikampanjan aikana Dilma Rousseff kielsi moneen kertaan, että olisi ollut mukana aseellisessa toiminnassa.

Hänet vangittiin vuonna 1970, ja hän oli vankilassa kolme vuotta. Sinä aikana hän joutui toistuvasti kidutetuksi.

Dilma Rousseff meni naimisiin vasemmistolaisen asianajajan Carlos Araújon kanssa. Pari oli mukana perustamassa Rio Grande do Sulissa Demokraattista työväenpuoluetta, josta Dilma kuitenkin erosi vuonna 2000. Hän liittyi nykyiseen puolueeseensa eli Brasilian työväenpuolueeseen PT:hen.

Miehestään Dilma erosi 30 vuoden avioliiton jälkeen. Pariskunnalla on yksi tytär, ja elokuussa Dilmasta tuli isoäiti.

Enimmäkseen kulissien takana

Vapauduttuaan vankilasta laihtuneena ja kilpirauhasongelmien kiusaamana 25-vuotias Dilma jatkoi kesken jääneitä taloustieteen opintojaan, ja osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Valmistumisensa jälkeen Dilma Rousseff työskenteli erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä julkisella sektorilla. Vuodesta 1995 lähtien hän omistautui energia-alan tehtäviin.

Presidentti Luis Inacio Lula da Silva keksi Dilma Rousseffin vuonna 2003, ja nimitti tämän ensin energiaministerikseen, sitten kansliaministeriksi. Siinä paikassa hän oli presidentin vaalikampanjan alkamiseen saakka.

Dilman ja Lulan toveruus kasvoi pian syväksi poliittiseksi liittolaisuudeksi. Lula nimitti vuonna 2009 Dilman seuraajaehdokkaakseen, ja siitä pitäen pari on nähty rinta rinnan kaikissa poliittisissa tilaisuuksissa. Vaalikampanjan aikana Lula tuntui tekevän näyttävämpää vaalityötä Dilman puolesta kuin itse ehdokas.

Dilma Rousseff on kärsinyt huonosta terveydestä. Hän sairasti imukudossyövän vuonna 2009.

Dilma ei ole Lula

Dilma ei kuitenkaan ole Lula, ja niinpä hänen Brasilian johtajana on löydettävä oma linjansa. Dilmaa luonnehditaan äärimmäisen teräväksi ja nopeaälyiseksi. Samalla hän on kuitenkin herkästi tulistuva, ja olemukseltaan hieman karkea.

Monesti on ihmetelty, miksi Lula valitsi juuri Dilman seuraajaehdokkaakseen. Yksi teoria on, että hän aikoo palata itse ehdokkaaksi neljän vuoden kuluttua. Brasilian perustuslaki sallii saman henkilön olla ehdokkaana vain kaksi kertaa peräkkäisissä vaaleissa, mutta myöhemmälle paluulle ei ole esteitä.

Lulan loistavaa karismaa ja kykyä sukkuloida seurassa kuin seurassa Dilmalla ei ole. Lula nauttii äärimmäisen suurta suosiota, niin että kahdeksan kymmenestä brasilialaisesta on tyytyväinen hänen presidenttikauteensa.

Hän on saanut Brasilian talouden hyvään kuntoon. Talouskasvu on kuuden, seitsemän prosentin luokkaa, ja kymmenet miljoonat köyhät ovat nousseet keskiluokkaan. Sosiaalipainotteisen politiikkansa rinnalla hän on onnistunut houkuttelemaan Brasiliaan ulkomaisia ja kotimaisia investointeja.

Talouselämän saavutusten lisäksi Lula on onnistunut ulkopolitiikallaan kasvattamaan Brasilian painoarvoa monella suunnalla. Harvasta presidentistä voi sanoa, että hänellä on hyvät suhteet sekä Yhdysvaltojen että Iranin presidenttiin, mutta Lulaan tämä pätee.

Yksi alue, jolla Dilma voisi panna paremmaksi kuin edeltäjänsä, on työväenpuolueen läpinäkyvyyden lisääminen. Lulan aikana puolue on ryvettynyt kerta kerran jälkeen erilaisissa korruptioskandaaleissa.

Toisaalta, historia osoittaa sen, että pitkäaikaisella vallalla on enemmänkin taipumus lisätä korruptoituneisuutta kuin vähentää sitä.

Lähteet: YLE uutiset / Jaana Kanninen