1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Älä yritä kaikkea - et kuitenkaan ehdi

Kukaan ei ehdi tehdä kaikkea mitä nykytyössä ja elämässä tunnutaan vaativan. Ajatus on helpottava ja lohduttava, pohtii Virpi Kalakoski kolumnissaan.

Kotimaan uutiset
Virpi Kalakoski
Virpi KalakoskiJouko Keski-Säntti

Oletko työelämässä? Vaivaako kiire? Lähes joka toinen työssä käyvä on usein kiireinen. Entä koetko työsi henkisesti rasittavaksi? Siltä tuntuu kolmannekselta työntekijöistä. Entä miten on palautumisen laita? Oletko se joka toinen työssä käyvistä, joka palautuu hyvin työn aiheuttamasta kuormituksesta?

Seurasin viime viikolla Työterveyspäivillä seminaaria, jossa pohdittiin mikä työssä uuvuttaa ja miten kuormittumisesta pääsisi palautumiseen. Itseäni hätkähdyttivät Työ ja terveys 2009 -tutkimuksen tulokset siitä, miten yleisiä ongelmia kiire ja henkinen rasittuminen ovat. Toisaalta tieto on helpottavaa: jos asia koskee näin monia, kyse ei kai voi olla yksilön syystä ja viasta?

Miksi ihmiset uupuvat työssään? Uupumista edesauttaa nykyinen työelämän haastavuus: työpaikoilla ollaan kellon ympäri ja joka päivä, teknologia kehittyy ja haastaa uuteen, työväestö ikääntyy ja työntekijöiden pitää jatkuvasti sopeutua muutoksiin ja päivittää osaamistaan. Aina uupumisen takana ei ole kyse työn kuormittavuudesta: pienten lasten vanhemmat, iäkkäiden vanhempien lapset ja terveyden kanssa kamppailevat ovat elämäntilanteissa, joissa voimat kuluvat niin, ettei työssäkään jaksa entiseen tapaan.

Työterveyspäivillä sain itse suurimman oivalluksen psykologian tohtori Kirsi Aholan huomiosta, että ei kukaan ehdi tehdä kaikkea mitä nykytyössä ja elämässä tunnutaan vaativan. Ajatus on helpottava ja lohduttava. Ei siis kannata edes yrittää tehdä kaikkea, se on mahdotonta ja siinä vain uupuu. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on hyvä, että itse päättää ja valitsee mitä jättää tekemättä ja mikä on mahdollista. Jos asiaa ei päätä itse, olosuhteet ja tilanteet vievät mennessään.

Työuupumus syntyy usein vähitellen. Tunnistatko merkit? Aluksi hyvinvointi ja työn ilo häiriintyy kiireestä. Sitten kiire muuttuu jatkuvaksi. Vähitellen. työntekijä alkaa kokea stressin oireita: muistin ja keskittymisen ongelmia, unettomuutta, väsymystä, mielialan laskua, ahdistusta ja masennusta. Myös fyysiset oireet varoittavat voimavarojen loppumisesta. Tutkimusten mukaan kiireisellä työpaikalla on tuplamäärä selkä- ja pääkipuja sekä niska- ja hartiavaivoja kiireettömämpiin työpaikkoihin verrattuna. Pahimmillaan stressi jatkuu ja syvenee uupumukseksi. Seuraavassa vaiheessa ihminen sairastuu ja lopulta päätyy siihen kasvavaan joukkoon, joka joutuu eläkkeelle jo kauan ennen eläkeikää.

Mikä meidät saisi heräämään siihen, että stressaantuneen elämä kuluu nopeasti ja stressaantuneena joutuu aivan huomaamatta luisuun pois työn ilosta kohti uupumusta? Itse herään miettimään asiaa aina silloin kun ehdin kesken työpäivän lounaalle. Kuljen ruokalaan julisteen ohi, jossa työntekijä juoksee oravanpyörässä. Tuossa työsuojelunäyttelyn julisteessa lukee: Oletko Tuonelan maratoonari? Pysäytä oma oravanpyöräsi hetkeksi.

Työterveyspäivien Kestääkö pää -seminaarissa annettiin konkreettisia ohjeita oravanpöyrän pysäyttämiseen. Erityisesti korostettiin palautumisen tärkeyttä. Palautumisesta pitää huolehtia niin työssä kuin kotonakin. Ensinnäkin jo itse työn aikana pitää ottaa taukoja: pitäkää siis ne lounastauot ja kahvitauot. Myös pienet hengähdystauot pitkin työpäivää helpottavat työn etenemistä. Töitä ei kannata tehdä koko päivää tukka putkella. Työt edistyvät tehokkaammin virkeillä aivoilla.

Toinen komento kuului, että töistä pitää lähteä ajoissa kotiin, sinne ei saa jäädä loputtomiin paahtamaan. Jatkuvat pitkät työpäivät lisäävät sairastumisen riskiä ja heikentävät älyllistä suoriutumista. Jos työ vie sopivasti voimia, niin kaikki vapaa-aika ei kulu palautuessa vaan voimia riittää muuhunkin.

Kolmas tärkeä palautumisen paikka on yöllä unen aikana. Jos stressitila jää pahasti päälle, ihminen on aktiivinen läpi yön eikä ehdi palautua unenkaan aikana. Liian vähäinen uni syö myös itsessään ihmisen toimintakykyä: suoriutuminen vaativissa tehtävissä heikkenee univajeen aikana.

Vaikka kuinka pitäisi palautumisesta huolta, stressaantuneena ongelmaksi voi kuitenkin nousta se, että on vaikea saada ajatukset pois työasioista. Myös siihen on kehitetty tutkimusten pohjalta joukko niksejä ja menetelmiä: Ajatukset voi jättää töihin vaikka kirjaamalla ylös mitä sai aikaiseksi ja mistä jatkaa huomenna. Hyvä keino on myös miettiä miten oma siirtymä työajatuksista vapaa-aikaan hoituisi parhaiten: lasten hakeminen päiväkodista ja arkinen juttelu saa unohtamaan työasiat, toisia auttaa lenkillä käynti, jotkut nollaavat pään täyttämällä sen istumalla hetkeksi tv:n tai elokuvan äärelle.

Työuupumuksen syntyyn ja sen selättämiseen tarvitaan kuitenkin muutakin kuin uupuva ihminen: tarvitaan myös se kuormittava työpaikka ja ne kohtuuttomat vaatimukset. Kaikille työpaikoille voidaan rakentaa käytännön tapoja, joilla saadaan ajoissa estettyä työntekijöiden uupuminen. Työpaikalla stressiä helpottaa myönteinen yhteisöllisyys: on vähemmän kuormittavaa ratkoa asioita yhteisvoimin kuin puurtaa yksin. Stressaantunut ei välttämättä tarvitse konkreettista apua tai toista ihmistä tekemään töitään. Keskusteleminen, ääneen ajattelu ja yhdessä pähkäily voi jo auttaa työkaaoksen hallinnassa ja lisää uskoa siihen, että tehtävistä pystyy selviytymään.

Stressi ei sinänsä ole paha asia. Ihminen tarvitsee stressiä: sen tehtävänä on aktivoida elimistöä ja auttaa ihmistä kohtaamaan haasteita. Ongelma stressistä tulee silloin, jos haasteita on liikaa ja koko ajan. Jatkuva valmiustila kuluttaa voimavaroja, elimistön toiminta muuttuu ja terveys ja aivojen toimintakyky on vaarassa. Työuupumus on vakava ongelma, josta toipuu hitaasti. Ongelman selättäminen suojelee työntekijän terveyttä ja toimintakykyä ja siitä hyötyy myös työpaikka ja yhteiskunta..

Seminaarissa psykologi Kirsi Ahola huomautti, että työstä ei tulisi puhua vain uuvuttavana asiana. Työ sinänsä on ihmisten elämässä myönteinen asia, työssä koetaan enemmän myönteisiä kuin kielteisiä tunteita ja työssä olevat ovat tyytyväisempiä ja terveempiä kuin työttömät. Mitä sitten pitäisi ajatella siitä, että vähän yli puolet työntekijöistä kokee itsensä työssä vahvaksi ja tarmokkaaksi joka päivä tai ainakin joka viikko. Onko työssä jaksamisen lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?

Lähteet: Virpi Kalakoski, Ykkösaamun kolumnisti 2.11.2010

Lue seuraavaksi