Paikallishistorian tuntija ja historian kirjoittaja Juhani Hildenille Peltolammin myllyn maasto on tuttua paikkaa jo 1940-luvulta. Mylly oli paitsi luonnonkaunis paikka, myös kiehtova leikkipaikka pikkupojalle. Nytkin soliseva vesi soittaa ikiaikaista sävelmäänsä.

-Pirkkalasta ja lähiseudulta tuotiin tänne viljaa jauhatettavaksi pitkin kärrytietä, joka on nyt jo hävinnyt. Tässä oli myös toinen ratas, joka käytti pärehöylää, kertoo Hilden.

Kalaakin saatiin

Härmälänojasta Sarankulman torpparit saivat myös kalaa ja rapuja, joita he möivät Härmälän rannan huvila-asukkaille.

-Vesi taisi kyllä olla ennen korkeammalla kuin nyt, arvioi Hilden.

Uusi teollisuus tunki lähelle

Myllyn seutua on muokannut ympäröivä teollisuus, etenkin Valmetin lentokonetehdas. Sodan jälkeen jo sotakorvaustenkin vuoksi tehtaalle vievä rata oli välttämättömyys.

Massiivinen ratapenger näkyy padolle vieläkin vaikka liikennettä ei ole.

Asukkaalla oma vesipumppu

Myllypirtissä pitkään asunut vuokralainen Esko Kaskiranta piti paikasta hyvää huolta. Tunnollinen asukas pani veden voiman pumppaamaan vettä kasvimaille ja omaan saunaansakin.

Nyt puutarhaa ovat vallanneet ympäröivän luonnonsuojelualueen kasvit.

Tulipalokin kävi

Paikalla olevan Myllypirtin suojelusta väiteltiin jokin aika sitten. Se kuitenkin säilytettiin. Pirtti ei ole kuitenkaan alkuperäinen, vaan se rakennettiin vanhan paikalle kun alkuperäinen oli hävitetty 1920-luvulla.

Juhani Hilden on perännyt myllyn hävittämistä haastattelemalla vanhoja ihmisiä. Tarkkaa vuosilukua myllyn häviämiselle ei ole löytynyt, mutta sitä vauhditti se, että mylly paloi jossain vaiheessa. Se rakennettiin kuitenkin pirtin tapaan uudelleen. Loppuvaiheessa tamperelainen yritys jauhoi siinä lasimurskaa. Tuohon aikaan myllyjen aika oli jo muutenkin ohi.

Lähteet: YLE Tampere / Mauri Tikkamäki