Perinteinen päiväkirja pitää pintansa

"Rakas päiväkirja..." Näin alkoi moni henkilökohtainen muistiinpano ennen, mutta miten mahtaa olla nyt? Yksityisestä on tullut hyvinkin julkista sosiaalisen median ja blogien myötä. Täysin ne eivät kuitenkaan ole intiimiä päiväkirjaan kirjoittamista syrjäyttäneet.

päiväkirjat
Päiväkirja
Sanataiteen opettaja Piia Niskanen aloitti kirjoittamaan päiväkirjaa 7-vuotiaana.YLE Keski-Suomi / Timo Hytönen

Piia Niskanen opettaa kirjoittamista Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulussa. Niskanen on itse aikanaan pitänyt useampaakin päiväkirjaa, mutta päätyi kirjoittamisen jälkeen radikaaliin ratkaisuun. Hän tuhosi päiväkirjansa.

- Päiväkirjan tuhoamisten taustalla oli ajatus siitä, että pitääkö kaikkia menneitä asioita muistaa. Olin kirjoittanut hyvin rehellisesti. Niitä tuli aika usein luettua ja aloin miettimään, onko sillä muistamisella sinänsä mitään merkitystä. Elämä voi olla helpompaa, jos ei aina palaa menneisiin.

Sanataidekoulussa opisekelevat Jenni Kivipensas ja Noora Numminen harrastavat päiväkirjan kirjoittamista. Numminen jakaa ajatuksiaan päiväkirjan lisäksi myös nettiblogissa.

- En kirjoita päiväkirjaan ja blogiin samoja asioita. Blogissa ihmiset näkevät kaiken, mitä kirjoitan. Päiväkirja sen sijaan pidetään salassa muilta.

Päväkirja on oman itsen ja elämän peili

Piia Niskasen kaikkien aikojen ensimmäinen päiväkirja säästyi tuhoamiselta. Niskanen aloitti ajatustensa kirjaamisen vihreäkantiseen kirjaan jo 7-vuotiaana.

- Tämä on pienen tytön ensimmäinen päiväkirja, josta löytyy arkistojen aarteita. Muistan sen nimenomaisen hetken, kun aloin tähän kirjoittamaan. Se oli ensimmäinen oma alue ja reviiri 7-vuotiaalle, Niskanen muistelee.

Niskasen päiväkirja pitää sisällään filosofia aatoksia.

- Ensimmäisellä sivulla on hauskasti jaoteltu totuus. Eli se mitä oikeasti on tapahtunut ja sitten säntillisesti myös kirjattu omat ajatukset.

Jenni Kivipensas ei ole päiväkirjojaan tuhonnut, vaan kirjoittaa niihin edelleen aktiivisesti. Sanataidekoulussa opiskelu avittaa myös päiväkirjan kirjoittamisessa.

- Kun opiskelee kirjoittamista, päiväkirjaankin pystyy pukemaan omia ajatuksia sanoiksi paljon paremmin. Kirjoitan päiväkirjaan tunteistani ja siitä, mitä mielen päällä liikkuu. Päiväkirja on tosi mainio paikka oman pään nollaamiseen ja mielen tyhjentämiseen.

Julkisella päiväkirjalla luodaan imagoa

Piia Niskanen piti nuoruudessaan jopa kahta päiväkirjaa yhtä aikaa. Toinen kirjoista oli yksityinen, jota ei avattu kenellekään ja toinen taas hieman julkisempi.

- Julkisempaan päiväkirjaan asiat kirjoitettiin hienommin kuin ne oikeasti oli tapahtuneet. Siellä oli vähän enemmän niitä iltapäiväromansseja ja viikonloput oli vähän värikkäämpiä kuin oikeasti. Se vastasi meillä kaveripiirissä ehkä nykyistä sosiaalista mediaa, se oli imagon luomisen väline. Toivottiin, että kaverit näkee ne kirjoitukset.

Nykyaika on kiireistä, ja jos työpäivän jälkeen lösähtää sohvalle televisiota katsomaan, ei voi olla varma, tuliko tänään ajateltua tärkeitä ajatuksia. Päiväkirjaan kirjoittaminen voi osittain olla myös todistelua itselle siitä, että minä ajattelen ja pohdiskelen asioita tosissani.

- Kyllä, se on varmasti hyvin paljon ajattelua ja oman olemassaolon todentelua. Mehän teemme koko ajan tulkintoja maailmasta. Sanataiteessa tulkintoja nimetään sanojen avulla, Piia Niskanen selittää.

Päiväkirjat ovat myös tärkeitä aikalaishistorian lähteitä, sillä moni valtiomies tai nainen on kirjoittanut päiväkirjoja. Kun kaikki on pikku hiljaa siirtymässä nettiin, jääkö mitään enää muistiin jälkipolville?

- Aika vaikea sanoa tässä vaiheessa, jatkuuko päiväkirjan pitäminen läpi elämän. Blogi saattaa jossain vaiheessa sen syrjäyttää, Jenni Kivipensas ja Noora Numminen pohtivat.

Salaisuudet turvassa

Kun jokin asia kovasti mietittyttää, sen avaaminen päiväkirjan sivuille saattaa helpottaa asian hahmottamisessa.

- Muistan, että joskus on ollut sellaisia tapauksia, että vaikea asia on selvinnyt päiväkirjaan kirjoittamalla. Kun on esimerkiksi ajatellut vaikeaa ystävyyssuhdetta ja purkanut ajatuksiaan päiväkirjaan, sitä kautta asiaa on saanut mietittyä syvemmältä, Numminen kertoo.

Päiväkirjaan voi kirjoittaa mitä tahansa, koska sitä kirjoitetaan yleensä vain itseä varten. Samalla syntyy huoli siitä, pysyvätkö kirjoitukset todella salassa.

- En ole lähtenyt metsään kaivamaan piilopaikkoja päiväkirjoille. Tähän asti olen pitänyt kirjoituspöydän laatikossa ja varmaan pidän jatkossakin. Luotan lähipiiriini sen verran, etteivät he mene salaisuuksiani lukemaan, Numminen hymähtää.

Lähteet: YLE Keski-Suomi