Mika Aaltolan kolumni: Politiikka on enemmän sydäntä kuin järkeä

Poliittisen vaikuttamisen mallit ovat Yhdysvalloista tännekin. Myös suomalainen poliittinen retoriikka on muuttunut enemmän tunteiden ja samaistumisen kieleksi, kirjoittaa tutkija Mika Aaltola YLE Uutisten nettikolumnissaan.

Vaalit 2011
Mika Aaltola
Ulkopoliittinen instituutti

Barack Obaman strategia vuoden 2008 presidentinvaaleissa pyrki herättämään ihmisissä toivoa paremmasta huomisesta. Nyt käydyissä välivaaleissa ratkaisevaan asemaan nousi republikaanien teema Yhdyvaltojen palauttamisesta entiselleen. Kummallekin mielikuvalle on vahvat perinteet Yhdysvalloissa.

Obaman progressiivinen visio kiteytyi ihmisiä laajasti stimuloivana ja inspiroivana liikkeenä. Sen kantavia mielikuvia oli ajatus uudenlaisesta, välittävästä ja vastuullisesta maasta.

Obama innosti uurnille uusia äänestäjiä ja vähemmistöjä. Obaman vaaliaseet olivat vahvasti tunteisiin vetoavia, joiden efektiä voimisti hänen ainutlaatuinen taustansa. Obaman henkilöön oli monen helppo samaistua. Liikettä tuki myös demograafinen muutos: valkoinen, eurooppalaista perimää edustava valtaväestö ajautuu vääjäämättä vähemmistön asemaan lähivuosikymmeninä.

Obaman kampanja halusi myös välittää äänestäjille kuvaa spontaanista ruohonjuuritason liikkeestä. Se korosti mm. yksittäisten ihmisten pienien lahjoitusten merkitystä. Samalla valjastettiin nuorten vapaaehtoisten voima yhdeksi hyvin johdetuksi liikkeeksi. Tämä mobilisaatio perustui myös uusien medioiden tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Republikaanien välivaalistrategia otti paljolti oppia Obaman kampanjasta. Sekin naamioi itsensä spontaaniksi poliittiseksi liikkeeksi eli Teekutsuliikkeeksi. Yksityisten ihmisten aktiivisuutta korostettiin. Voimakkaasti tunteisiin vetoavia konservatiivisia arvoja tuotiin esiin suoraan tai vihjailevasti.

Tätä tunteiden ja samaistumisen retoriikkaa käytettiin muuttamaan Obaman kaikkien tuntemaa hahmoa. Obama alkoi symbolisoida usealle amerikkalaiselle vierautta. Tämä vieraus oli monentasoista rodullista, uskonnollista, ideologista ja moraalista. Samaan aikaan korostettiin perinteisiä raamattu-, perustuslaki-, ase-, abortti- ja homoavioliitto-teemoja.

Oikeistoliikehdintä on ollut Yhdysvalloissa keskeinen pidemmän aikavälin muutostrendi. Se ammensi voimansa 1980-luvun alun ns. Reaganin vallankumouksesta, joka toi kristillisyyden takaisin politiikan valtavirtaan. Syyskuun 11. päivä ruokki tätä poliittista liikettä.

Demograafisen muutoksen ja oikeistolaistumisen lisäksi yhdysvaltalaisiin vaaleihin vaikuttavat paljon talouden syklit. Yhdessä nämä kolme tekijää mahdollistavat ja luovat pohjaa Teekutsuliikkeen ja Obaman 2008 kampanjan kaltaisille komeetoille. Liikkeiden ajallinen kantavuus on rajattu. Keskeistä on oikea ajoitus.

Obaman liike kaatui hallitsemisen monimutkaisuuteen ja Obaman haluun nostaa poliittisen keskustelun älyllistä tasoa. Obama menetti ihmisten sydämet ajatellessaan ajan olevan kypsä intellektuaalille asioiden käsittelylle. Politiikan sydän siirtyi muiden liikkeiden haltuun.

Poliittisen vaikuttamisen mallit ovat levinneet Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Suomalainenkin poliittinen retoriikka on muuttunut enemmän tunteiden ja samaistumisen kieleksi. Tämän kielen avulla on esim. homo- ja maahanmuuttoteemoilla helppo välittää vahvoja tuntemuksia jaetuista arvoista.

Keskeinen oivallus on ollut se, että ainoastaan tunteet voivat motivoida. Yksittäiset sutkautukset, koodatut sanat, hiljaiset viestit ja peloilla pelaaminen muodostavat oleellisen osan tulevaisuuden poliittista kulttuuria molemmilla puolilla Atlanttia.

Politiikasta tulee ryöpyn ja pyrähdyksen kaltaista, kun poliittiselle kentälle harvoin mahtuu yhtä nousevaa liikettä useampaa. Valitettavasti tämä tuo politiikkaan satunnaisuutta, keskustelukulttuuri kaventuu ja yksittäiset emotionaaliset teemat valtaavat asioiden syvemmältä käsittelyltä.

Toisaalta politiikkaa on aina enemmän tai vähemmän tunnekieltä.

Lähteet: Mika Aaltola Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.