NÄKÖKULMA: Vääränkokoisten vaatehuolia

Miksi kaupoista ei löydy kohtuuhintaisia, ajattomia ja trendikkäitä vaatteita myös lyhyille naisille ja miehille? Tätä miettii harrastajakirjoittaja Pirjo Pasuri, joka kokee olevansa vaateteollisuuden silmissä vääränpituinen.

vaatteet
Nuori nainen katselee vaatteita kaupassa.
YLE

Meillä naisilla - miksei myös miehillä - on yksi ylitse pääsemätön huoli, joka toistuu vuodesta vuoteen ja vuodenajasta riippumatta. Nimittäin, kun katsoo vaatekaappinsa sisältöä, sieltä ei löydy koskaan mitään päällepantavaa. Jos jotain olikin, niin pahus, kun kesä kartutti taas muutaman kilon lisää, lähinnä navan seutuville. Tekee tiukkaa saada napit reikiinsä ja vetoketjut kiinni. Olo on epämukava, ja peili kertoo vielä enemmän. Jos taas kiloja karisi, vaikkapa lisääntyneen liikunnan vuoksi, ei ihminen vaatepuunakaan edukseen ole.

Ongelmana voi olla sekin, ettei tiettyä puseroa, jakkua tai housuja löydy, vaikka kuinka henkareitaan plaraisi. No, kun aikansa miettii, voi muistaa antaneensa vielä käyttökelpoiselle vaatteelle uuden ylläpitäjän. Ehkä kyllästymiseen saakka pidetty, ja aikansa elänyt takki kärrättiin viimeiselle matkalleen maatumaan. Takaisin niitä ei enää saa, joten uusien pukimien osto voi olla edessä.

Sulkeutuminen pieniin ja kuumiin sovituskoppeihin, on lievästi sanottuna epämiellyttävää. Pienikokoisena ihmisenä ei ole kysymys kopin ahtaudesta tai ahtaanpaikan kammosta, vaan turhan riisumisen ja pukemisen aavistelusta. On nimittäin vaikea löytää mitään sopivaa, kun on hiukan päälle puolitoista metrinen, lyhytjalkainen ja yli-ikäinen. Näyttää siltä, että kaikki vaatteet on tehty nuorille tai pitkäraajaisille anorektikoille. Aivan sama, asioiko marketeissa vai putiikeissa.

Myyjät tarjoavat kyllä auliisti hihojen ja housunlahkeiden lyhennystä, kiskurihintaan, mutta saksittuina monet hihat ja lahkeet menettävät sen alkuperäisen jujunsa. Pätkityt hihat, helmat ja housunlahkeet menettävät ne pienet, kivat yksityiskohdat, jotka tekivät juuri siitä vaatteesta kiinnostavan ja herättivät ostohalun.

Suurenmoisille naisille ja raamikkaille miehille löytyy omia vaatekauppoja, mutta meille alle satakuusikymmensenttisille naisille ei. Saman pulman kanssa kertovat painiskelevansa myös lyhyet miehet. Lasten ja teinien asusteet eivät ole aikuisten muotia, vaikka päälle mahtuisivatkin.

Kirpputorilta voi hyvällä onnella löytää vähän käytetyn ja jopa korjaamatta istuvan asun. Jos tietää hyvän ompelijan, voi käyttää sellaisen palveluja. Maksaessa tosin lompakkoa ja sielua kipeästi kirpaisee. Yksi mahdollisuus on lähteä merta edemmäs kalaan. Jotkut naiset kertovat täydentävänsä vaatevarastoaan aina ulkomaanlomilla. Yksi vaihtoehto on tutustuminen vaikkapa oman pääkaupunkimme tarjontaan. Sieltä löytyy vaatekauppoja, joita Lahdessa ei vielä ole. Silti lopputuloksena voi olla hukkareissu. Rahat säästyvät, mutta jalkoja pakottaa.

Jotakin meille vääränpituisille ja -ikäisille sentään löytyy. Kenkiä, hattuja, kaulaliinoja, käsineitä ja sukkia. Mutta ne muut isommat vaatehankinnat, mistä niitä löytäisi.

Miksi te vaatesuunnittelijat ette tee kohtuuhintaisia, ajattomia ja trendikkäitä vaatteita myös meille lyhyille naisille ja miehille? Meitä on paljon, joten kysyntää varmasti riittäisi. Katsokaas, kun mekin haluaisimme pukeutua mukaviin, istuviin ja asiallisiin vaatteisiin niin arkena kuin juhlanakin.

Lähteet: Pirjo Pasuri