Elettiinpä ennenkin - kyläkirja Okeroisten kylästä

Okeroisten kyläläisten suururakka, oma kyläkirja on saatu päätökseen. Juuri valmistunut kirja luotaa Hollolan entisen mahtikylän menneisyyttä monelta kantilta. "Ulkomaille Okeroisiin" on saanut nimensä Lahden seudun vanhasta sanonnasta, jonka mukaan mentiin myös merille Möysään.

Okeroinen, Hollola
Täällä on Okeroinen, näyttää Irma Willman kartalta.YLE/Tanja Perkkiö

Kirjan teko vei kaksi ja puoli vuotta, varsinkin viimeinen puoli vuotta oli aika ankaraa työtä, huokaisee Okeroisten kylän kirjahankkeen vetäjä, filosofian lisensiaatti Irma Willman.

A-nelosen kokoinen kirja painaa melkein kaksi kiloa, kuvia, tarinoita ja tekstiä Okeroisten kylästä on paljon. Aineistoa kertyi runsaasti, sillä kyläläiset olivat joukolla mukana materiaalin hankinnassa.

- Siitä syntyi melkein joukkopsykoosi, kun kaikki alkoivat penkoa laatikoitaan ja soitella tuttavilleen. Jotkut välittivät tietoja, jotkut kirjoittivat itse, toiset lähettivät valokuvia, hyvin paljon soitettiin ja kyseltiin, käytiin myös haastattelemassa kyläläisiä.

Irma Willmanin mukaan kyläkirjan tekemiselle oli nyt yhdestoista hetki, koska niitä ihmisiä, jotka vielä muistavat itse menneiden vuosikymmenten asioita ja tapahtumia, on enää kovin vähän.

- Kirjan tekemisen aikana on kuollut neljä ihmistä. Onneksi ehdittiin saada heidän muistolokeroihinsa tallentunutta tietoa talteen.

- Ja onhan muistakin kylistä tehty kirjoja vähän kuin sieniä sateella, ajattelimme, että emme voi olla pakkaa pahempia.

Kirjan kokosi työryhmä,, aloite lähti Okeroisten kylän yhteismaiden jakokunnasta, joka nimesi työryhmään isäntä Hannu Sipilän ja emäntä Anja Nuuttilan, historiaosuuden on kirjoittanut entinen historian lehtori Eila Suominen. Korvaamaton apu kirjanteossa on ollut Helvi Santio, mukana oli myös toimittaja, toimitussihteeri Laura Visapää, arkistoja kirjaa varten on pöyhinyt Mari Salonen, listaa tekijäkaartia Irma Willman.

Maanviljelys ja yrittäjyys rinnakkain

Okeroisten kylän varhaiset vaiheet ulottuvat kivikaudelle. Kirjassa onkin Willmanin mukaan käsitelty laajasti kylän varhaista histroriaa.

- Vuosisatojen saatossa kylää ovat kohdanneet monenlaiset onnettomuudet, esimerkiksi 1500-luvulla koko kylä paloi, tulipaloja on historiassa ollut useita, monen tilan päärakennukset ovat palaneet.

Okeroinen jäi aikalailla Suomen sodan jalkoihin ja tuhoutui aika tarkoin, kertoo Irma Willman. Myös 1918 tapahtumista kirjassa kerrotaan paljon.

Okeroinen on ollut vahvaa maatalousaluetta. 1930-luvulla alkoi viritä yritystoimintaa: puusepänverstaita, tiilitehdas ja monia muita yrityksiä.

Toisen maailmansodan jälkeen kylälle tuli minkkitarha, sonniasema eli keinosiemennysasema, hedelmätarha.

Maailma muuttuu

Irma Willman on asunut Okeroisissa 26 vuotta. Sinäkin aikana kylä on muuttunut aika tavalla.

- huomattavin muutos oli se, kun osa kylää siirtyi Lahden puolelle vuonna 1956. Silloin kylä hajosi, esimerkiksi nuoremnpi sisareni, joka tuohon aikanaan oli vielä kansakoulussa joutui lähtemään Hälvälään, jossa oli aivan vieraita luokkatovereita. Hyvin vaikea oli kyläläistenkään tietää kuka oli lahtelainen ja kuka hollolalainen ja missä raja meni. Myös seurakunta hajosi,. Kyllä siinä juureva hollolalaisuus kärsi tappion.

Maatalouden murros näkyy nyky-Okeroisissa. Toimivia maatiloja on enää hyvin vähän, myöskään yritystoiminta ei ole niin vireää kuin takavuosikymmeninä.

- Kauppoja oli kolmekin, oli parturia, seppää ja monenlaista yrittäjää, mutta enää ei palveluja ole.

Myös muu vireys on hiipunut. Yhdistysten toimintakin on kaventunut tavattomasti siitä mitä se oli vilkkaimmillaan, sanoo Wllman.

- Asuinpaikkana Okeroinen on rauhallista seutua, kulttuurimaisemaa ja ympäristöltään luonnonkaunis. Silti Lahti ja Salpakangas palveluineen ovat lähellä.

Lähteet: YLE Lahti