Häkäpönttö oli sitkeä kylkiäinen

Häkäpönttö oli auton raskas mutta välttämätön kylkiäinen, johon jouduttiin turvautumaan jatkosodan aikana. Bensa oli kortilla. Autot oli pantava kulkemaan kotimaisella polttoaineella eli puulla.

Häkäpönttö
Häkäpöntöllä toimiva kuorma-auto jatkosodan aikaan.
Häkäpöntöllä toimivia ajoneuvoja käytettiin sodan aikaan myös rintamalla.Eino Nurmi

Tamperelainen Jaakko Lehtonen on tehnyt elämäntyönsä raskaitten autojen korjaamolla. Jo kansakoulun jälkeen jatkosodan aikaan hän tutustui häkäpönttöihin. Ne toimivat joko hiilellä tai pilkkeellä. Pilkesäkit kulkivat auton mukana.

- Pilke piti olla koivua. Säkillinen kerrallaan sitä ladattiin pönttöön. Sillä saattoi päästä parhaimmillaan jopa sata kilometriä, Lehtonen muistelee.

Pilkettä tekivät siihen erikoistuneet liikkeet. Puu pilkottiin koneellisesti tai käsin. Jaakko Lehtonen muistaa itsekin hakanneensa pilkkeitä maalla naapurin isännän apuna. Ne pakattiin kuivauksen jälkeen paperisäkkiin.

Maitojuna kulki kaasulla

Myös Veikko Ruuska muistaa hyvin häkäpöntöt. Niitä oli linja- ja kuorma-autoissa, henkilöautoissa harvemmin.

- Muistan pitkän linjan bussin Tampere-Kuru-Virrat, jossa kuljetettiin myös maitoa. Sitä sanottiin maitojunaksi, muistelee Ruuska.

- Se oli Tiuran auto ja siinä oli häkäpönttö kyljessä.

Veikko Ruuska matkusti linja-autolla myös Keskustorilta Epilään. Liikennelaitosta ei vielä ollut ja bussit olivat hidasliikkeisiä.

Bensaakin apuna

Kun häkäpöntöissä poltettiin puuta, syntyi häkäkaasua eli hiilimonoksidia. Palaessaan se muuttui hiilidioksidiksi ja samalla saatiin energiaa. Häkätekniikka autossa vaati mm. suodattimia ja kaasua jäähdyttämistä varten.

Myös erityisellä vaihtoventtiilillä voitiin auto säätää kulkemaan välillä bensiinilläkin. Sitä saatettiin tarvita kovassa ylämäessä.

Pönttö teetti kuskilla töitä

Häkäpöntössa puun tai hiilen palaminen ei ollut tasaista, vaikka erityinen tuuletin oli sitä varmistamassa. Tulta oli välillä pysähdyttävä kohentamaan. Tuo työ kuului kuljettajalle ja vaati taitoa.

- Aamuisin pöttöä esilämmitettiin. Alapesä sytytettiin ja pönttöön saatiin hehku, muistaa Lehtonen.

Häkä oli vaarallista hengittää ja monet kuljettajat saivat häkämyrkytyksen.

Lehtonen vertaa häkäpöntöllä ajoa nykyiseen tietokonejärjestelmään - välille saattoi jäädä ja silloin oli pyydettävä apua ellei sitten ollut bensankäyttömahdollisuutta.

Lupiakin piti anoa

- Puukaasulla ajaminen oli luvanvaraista. Piti olla osto- ja asennuslupa. Ne myönsi Kansanhuoltoministeriö. Lisäksi piti olla Liikennetoimiston käyttölupa, muistaa Lehtonen.

Henkilöautoissa oli erityisiä oman pyöränsä varassa kulkevia häkäpönttöjä. Jotkut pitivät niitä loppuaikoina rekvisiittana, kun itse ajo tapahtui bensan avulla.

Häkäpöntöistä luopuminen oli suuri helpotus. Ylimääräinen homma jäi pois ja kuormaa voitiin taas panna enemmän.

Lähteet: YLE Tampere / Mauri Tikkamäki