Kello on taas ajassa

Mekaanisen kellon tarina alkaa 1000-luvulla. Kelloala elää nyt renessanssia ja nimenomaan mekaanisia kelloja valmistetaan enemmän kun koskaan aiemmin.

kellot
Kellon viisarit.
YLE

Ensimmäisissä mekaanisissa kelloissa oli vain tuntiviisarit, sillä ihmisille aika oli aika hämmentävä käsite, kertoo Espoossa sijaitsevan kelloseppäkoulun apulaisrehtori, kelloseppä Jouni Pöllänen. Tosin ammatti-ihmiset käyttävät viisareista ilmaisua osoittimet.

Kelloseppä Jouni Pöllänen kertoo, että ensimmäiset kellot olivat suurikokoisia, joten mukanakannettavia kelloja ei ole ollut hänen mukaansa kovinkaan kauaa. Ensimmäisissä mekaanisissa kelloissa oli kaikenlisäksi vain tuntiviisari.

- Ei ollut niin nokonuukaa, milloin oltiin perillä tai milloin joku asia piti tehdä. Ihmiset jopa kuvittelivat, että yöllä kun ei mitään näe, aika ei kulje, naurahtaa Jouni Pöllänen.

Ensimmäiset kellot ilmaantuivat luostareihin. Ne olivat tärkeitä sen vuoksi, että niiden avulla pystyttiin sopimaan yhteiset rukousajat.

Aluksi aika oli paikallista

Ennen mekaanista kelloa ajan kulku määriteltiin auringon mukaan.

- Aikavyöhykejako otettiin käyttöön vasta 1700-luvun lopulla. Tätä ennen jokaisella kylällä, kaupungilla tai kartanolla tahi luostarilla oli oma aikansa. Suomessa yhtenäisaika tuli vasta rautateiden myötä, muistuttaa Pöllänen.

Tuntiosoitin on aina ollut lyhyt

Alussa mekaanisissa kelloissa oli siis vain tuntiosoittimet. Minuuttiviisarit tulivat kelloihin 1600-luvun loppupuolella. Tuntiosoitin on ollut aina minuuttiosoitinta lyhyempi.

- Syynä on lukematarkkuus. Tuntiosoitin kiertää kellotaulun kerran 12 tunnissa, minuuttiosoitin 12 kertaa samassa ajassa. Mitä kauemmas minuuttiosoittimen kärki saadaan kellon keskiöstä, sitä tarkempi on lukematarkkuus. Alusta alkaen osoittimet ovat olleet näin, sanoo Jouni Pöllänen.

Ykkönen on aina ollut aina ollut kahdentoista oikealla puolella.

Kellotaulun numerointi on pysynyt samanlaisena ja osoittimet aina kulkeneet myötäpäivään. Jouni Pöllänen tietää tosin kellonvalmistajia, joiden rannekelloissa osoittimet käyvät takaperin eli ykkönen on kahdentoista vasemmalla puolen.

- Varmaan herättää hilpeyttä ja huomiota tuolla baaritiskeillä, nauraa Jouni.

Kelloseppää yhä tarvitaan

Vanhassa laulussa todettiin, että ”puuseppää aina tarvitaan”, mutta kysyttyjä ovat myös kellosepät. Kelloala elää renessanssia ja nimenomaan mekaanisia kelloja valmistetaan nyt enemmän kun koskaan aiemmin. Ihmisillä on runsaasti antiikkikelloja, joiden korjaamisessa tarvitaan ammattiosaajia. Kellojen keräilyharrastus on lisääntynyt.

- Suomalaista kelloseppä-osaamista kysytään ulkomaita myöten, iloitsee Jouni Pöllänen.

Lähteet: Yle Lahti / Tapani Ripatti