Elävät toukat kehräävät silkkiä EMMAssa

Nykytaiteen museo EMMAsn silkkinäyttelyn vetonaulaksi tuodut silkkiäistoukat kasvavat kovaa vauhtia. Parhaimmillaan sen ympärilleen kehräämästä pienestä kotelosta voi saada tuhansia metrejä kuitua, josta valmistetaan silkkiä.

silkki
Silkkiäistoukka kotelossaan ja taustalla silkkiäistoukkia.YLE

Ainakin sata eläväistä toukkaa liikehtii muovilaatikossa EMMAn näyttelytilassa. Ensimmäinen erä toukkia Bulgariasta saapuneesta munalähetyksestä kuorituui 23.lokakuuta. Lämpölamppu lämmittää niitä ja ilmassa tuoksuu henna.

– Juu, tämä tuoksu kävi tutuksi kun toukat kasvoivat minun työhuoneessani. Tuoksu ei tule kuitenkaan hennasta, vaan mulperipuun lehdistä tehdystä puurosta, kertoo näyttelyassistentti Tiina Penttilä.

Toukkien pitää syödä puuroa vielä jonkin aikaa ennen kuin ne kasvavat siihen mittaan, että ne alkavat kehrätä S-kirjaimen muotoisella liikeradalla ympärilleen kotelokoppaa eli kokongia.

Kiehtova prosessi toukasta silkiksi

Kotelon ulkopinnan valmistuttua toukat taivuttavat ruumistaan puolikaaressa taaksepäin ja ryhtyvät kehräämään vaakatasoista kahdeksikkoa, kuin äärettömän merkkiä. Kotelokopan sisäosia kehrätessään toukat hidastavat liikkeitään löyhentääkseen säikeitä, joista muodostuu pehmeä suoja hyönteisen ympärille.

Aminohapoista koostuva silkki on varastoitunut nestemäisenä silkkiäistoukan kahteen kehruurauhaseen, jotka johtavat toukan suuhun ja näin silkkisäie muodostuu kahdesta toisiinsa liimautuneesta säikeestä.

On vaikeaa uskoa, että siitä tulee metreittäin silkkikuitua. Penttilä kertoo, että toukka työstää yhteen kotelokoppaan jopa neljä kilometriä silkkisäiettä. Koko säie ei kuitenkaan ole käyttökelpoista.

Valmis kotelokoppa näyttää pieneltä vaalealta munalta. Kotelokopan sisällä silkkiäistoukka muuttuu sokeaksi, lentotaidottomaksi perhoseksi.

10-15 päivän kuluttua se erittää suustaan emäksistä nestettä pehmittääkseen kotelokoppaa. Näin aikuinen perhonen pääsee kuoriutumaan ulos sen toisesta päästä.

Silkin valmistuksessa perhosen ei anneta kuoriutua, vaan kotelot höyrytetään juuri ennen kuin kehittynyt perhonen tulee ulos kotelosta, jotta silkkisäikeet saadaan mahdollisimman ehjinä ulos.

Rituaalikankaasta käyttövaatteeksi

Vanha kiinalainen tarina kertoo silkin löytyneen sattumalta, kun silkkiperhosen toukan kotelo oli tippunut puusta keisarinnan teekuppiin. Keisarinna oli hovineitoineen alkanut vetää silkkisäiettä teekupista pois.

– Silkin kehrääminen on kyllä vanhempi taito, kuin tämä tarina, joka on 5000 vuotta vanha, sanoo tutkija Hannele Savolainen.

Savolainen kertoo silkin olleen aluksi kuolleiden vaate. Sitä käytettiin haudoissa ja sillä oli hyvin suuri rituaalinen merkitys.

– Itse silkkitoukka oli pyhä, se yhdisti maan ja taivaan. Siitä silkki siirtyi keisarin ja hovin käyttämäksi kankaaksi ja noin 3000 vuotta sitten sitä alkoi käyttää muu ylimystö ja vauraat ihmiset.

Lähteet: YLE Helsinki