Abu Simppeli downshiftaa

Sanotaan, että elefanteilla on erinomainen muisti, pohtii YLE Radio 1:n Ykkösaamun kolumnisti Harri Närhi.

Kotimaa
Harri Närhi

Olen tullut siihen tulokseen, että niin ei ole. Siis ihan tarkkaan ottaen. Kyse on pikemminkin siitä, että niillä jätättää. Ainakin Abu Simppelillä, joka muistaa, että piti imuroida, vaikka siitä oli puhetta jo viime vuoden toukokuussa.

Samasta syystä se tarttuu muotiin, trendeihin ja muihin ajankohtaisiin virtauksiin melkoisella viiveellä. Abu hehkutteli ensimmäistä kuumatkaa vain pari vuotta sitten kuin se olisi ollut päivän ykkösuutinen. Oli juuri tuossa keväällä varma, että sellaisesta pop-yhtyeestä kuin Rolling Stones kuullaan kyllä vielä. Odotteli talvella kiihkeästi, että joku ymmärtäisi tehdä kakkososan Kummisetä-elokuvaan.

Yritin selittää, että se on jo tehty, mutta norsu oli varma, että jatko-osia ei tehdä niin nopeasti edes Intiassa. Se kun oli itse nähnyt elokuvan vasta edellisenä päivänä.

Samasta syystä saatoitte nähdä elefantin istumassa viime kesänä Vanhan Ylioppilastalon portailla afgaturkki niskassa, kulkusia hännässä ja omituisesti hihitellen. Se kun keksi siinä suven kynnyksellä, että tämä hippiliikehän on hyvä juttu. Piirteli asunnon täyteen rauhan merkkejä ja huudatti vuorokaudet läpeensä Led Zeppeliniä.

Nyt Abu on alkanut kiinnostua downshiftingistä ja degrowthista. Itse en ole ehtinyt keskittyä kumpaankaan käsitteseen, mutta nyt on ollut pakko, kun norsu toitottaa niistä taukoa pitämättä.

- Sä et, isäntä, varmaan edes hiffaa mistä niissä on kyse. Ne on kuule parasta nihilismiä sitten Mahatma Gandhin ja tärkeintä julistamista Jeesuksen jälkeen. Ja me voitais sun kanssa olla kerrankin ihan kärkiporukoissa, kun ollaan näin P.A. Kato kun tää dowshifting tarkottaa, että otetaan lepposammin, eikä nipoteta duunissa. Ja sit taas toi degrowth tarkottaa, ettei talouden tartte enä kasvaa, kun kaikkee on jo. Niiku sama hippi meininki muuten, mut saa silti käydä suihkussa.

Vähän epäilyttää, että norsu haluaa downshiftailla juuri tässä joulun alla, ettei tarvitse lähteä Stockmannin ruokaosastolle ruokia ostamaan. Ja että koko talouskasvu kiinnostaa sitä nyt, kun se on alkanut tienata enemmän kuin minä, eikä haluaisi enää osallistua yhteisiin kuluihin.

Niinpä vänkään vastaan:

-Tuo on, Abu, kyllä melko itsekäs asenne! Jos kaikki alkavat tyytyä siihen mikä riittää, talouden loputon kasvu pysähtyy. Se taas on koko hyvinvointiyhteiskunnan ydin, että jotkut tekevät töitä yli tarpeen, jotta niillä, jotka eivät siihen pysty olisi myös hyvä olla. Mihinkäs se sinun all You need is love -juttusi nyt hävisi?

- Sä se, sahib, aina viittaat tohon yhteiskuntaan. Mutta mikä se on? Jokin pursiseurako? Kyllä tää stressaaminen ja muu ainainen rahan perässä ravaaminen on ihan älytöntä. Eihän siinä ole mitään oikean elämän häivääkään...

Siinä kohdassa on oltava norsun kanssa samaa mieltä. Mutta sanoa sitä ei passaa, vaan siinä kohdassa väittelyä pitää siirtää kuningatar kulmaan ja tornin suojaamana.

- Mutta norsu pieni, jos sinua pieneksi voi edes sanoa, eikös oma hyvä olo voi toteutua vasta sitten, kun muillakin on mukavaa? Tehdään töitä sen verran, että itsellä on kaikkea mikä on oikeasti tarpeen ja annetaan sitten ylimääräiset killingit köyhemmille. Tottahan juhlissa viihtyy vasta, kun kaikki viihtyvät?

Norsuni Abu Simppeli kaivelee varpaitaan ja tuntuu tajuavan näitä laajoja talouselämän kasvun rakenteita. Ainakin sen verran kuin kukaan niitä tajuaa.

- Voidaanhan me, antelias isäntäni, ainakin joulun ajan downshiftailla. Ei mennä mukaan niihin hirveisiin jouluruuhkiin, eikä lisätä kulutusta? Paitsi siis suklaan ja sahdin osalta?

Jouluunhan se tämä elefantin uusin villitys liittyi, arvasinhan sen. Ihan samalla tavalla kuin hipit uskoivat, että aina voisi olla joulu, eikä kukaan tekisi duunia. Ja kun haaveet ja todellisuus kohtaavat, niiden laikkauspisteessä seisoo aina itsekeskeinen, mutta ytimeltään välittävä ihminen. Niin lauma käyttäytyy – niin yhteiskunta toimii. Ja ennen muuta varsin itsekäs elefantti.

-Tehdään sitten niin, Abu. Stockmannin elektroniikkaosastolla onkin aika stressaavaa. Olin ajatellut hankkia sieltä sinulle 58 tuumaisen taulutelkkarin. Siis niitä norsufutiksia varten, että pelaajat näkyvät kokonaan. Mutta unohdetaan se nyt sitten...

Laumaeläin osaa aina tehdä kompromisseja. Etenkin, kun on kysymys downshiftaamisesta ja talouskasvusta ja omista tarpeista. Siksi Abukin sanoi:

- Ei nyt liioitella, sahib, onhan köyhilläkin oltava telkkari. Annetaan niille tuo meidän entinen. Eikös juuri sellainen olisi juuri joulun henkeä ja lähimmäisen rakkautta?

Ja niinhän se olisi. Ihan hippiliikettä suorastaan.

Lähteet: Harri Närhi, YLE Radio 1:n Ykkösaamun kolumnisti