Räpsyripsillä käydään sosiaalista kauppaa

Kauneusmarkkinoiden suurimmaksi hitiksi ovat nousseet ripsien pidennykset. Ulkonäön tuunaus on arkipäiväistynyt, eikä esimerkiksi rakennekynsiä tai valkaistuja hampaita enää paheksuta turhamaisuuksina. Kulttuuriantropologi näkee ulkonäön muuttuneen tärkeäksi osaksi sosiaalista pääomaa.

Kotimaa
Kosmetologi asettelee irtoripsiä asiakkaalleen.
Räpsyvät ripset ovat nyt suuri hitti kauneusmarkkinoilla. Muutenkin ulkonäön parantelu on arkipäiväistynyt, eivätkä esimerkiksi rakennekynnet tai valkaistut hampaat ole enää kummajaisia.

Helsinkiläisessä kauneushoitolassa liimataan yksi karva kerrallaan pidennyksiä asiakkaan ripsiin. Kolmisen varttia vievän toimituksen ottaa seuraavakin asiakas, jolle puuha on jo tuttua.

- Se on kätevää, ei tarvitse ripsiväriä joka aamu, nopeaaa ja helppoa, helsinkiläinen Auli Hirsjärvi toteaa.

Näin ajattelee hämmästyttävän moni suomalaisnainen. Suoranaiseksi hitiksi nousseita ripsien pidennyksiä käyttävät kaikenikäiset ja kaikenlaiset naiset. Ulkonäön tuunaaminen on arkipäiväistynyt.

- Olen asunut Suomessa 18 vuotta. Silloin kun tulin, suomalaiset naiset olivat kuin miehet. Tänä aikana on kuitenkin menty eteenpäin - nyt kauneussalonkeja löytyy kolmesta neljään joka kadulta, arvioi kosmetologi Natalia Tsima.

Ulkonäkö on sosiaalista pääomaa

Suuri muutos on tapahtunut siinä, ettei esimerkiksi räpsyripsiä, rakennekynsiä, hiusten pidennyksiä tai jopa valkaistuja hampaita enää pidetä yleisesti turhamaisuuksina. Oulun yliopistossa kulttuurin ruumiillisuutta tutkivan ma. professorin Taina Kinnusen mukaan ulkonäöstä on tullut suorastaan edellytys erilaisissa sosiaalisen kanssakäymisen muodoissa. Ulkonäkö on osa sosiaalista pääomaa.

- Sitä ajatellaan, että jos ihminen hoitaa itseään, hän on kohtelias ympäristöään kohtaan. Kun ihminen antaa lahjaksi tämän huolitellun ulkonäön hän saa vastalahjaksi hyväksynnän ja toisen ihmisen suopean suhtautumisen erilaisissa asioissa, Kinnunen arvioi.

Mukana kauneuden huoltamisessa on toki yhä paljon naisten välistä keskinäistä statuskilpailua. On tietyissä ympäristöissä statussymboli näyttää, että on varaa satsata itseen suuriakin summia.

Ulkonäkö on osa taloudellista vaihtoa

Työelämässä ulkonäöstä on tullut osa taloudellista vaihtoa ja kaupankäyntiä. Vaikkei työelämä sentään täydellisyyttä vaadi, on ulkonäkö osa sitä osaamisen ja arvon kokonaispakettia, jota työnantajalle myydään.

- Persoona pitää myydä työnantajalle, joka brändää työntekijät työnantajan näköiseksi. Näin ulkonäöstä tulee osa kokonaisvaltaista taloudellista vaihtoa, pohtii Kinnunen.

Eli mitä paremmin työntekijä korostaa työnantajan brändiä, sen parempi. Sama koodisto ei kuitenkaan päde kaikkiin työnantajiin. On osattava erottaa, mikä sopii mihinkin. Vaikka asenneilmasto on muuttunut, saattaa joillain työpaikoilla liiallinen tuunaaminen silti herättää negatiivista huomiota. Erilaisissa työyhteisöissä käydään vielä rajanvetoa näistä asioista.

- Esimerkiksi yliopistossa en voi pukeutua vaikkapa minihameeseen, mutta voin sentään laittaa rakennekynnet. Ehkä se edustaa tietynlaista kapinaa joissain yhteisöissä, joissa on tiukemmat rajat sille, miten naisen tulee ehostaa itseään, kulttuuriantropologi Taina Kinnunen arvioi.

Lähteet: YLE Uutiset / Heta-Leena Sierilä